|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
II.
Salomaille Suomen niemen riensit kansaas etsien,
Korven synk�n siimeksess� l�ysit vihdoinkin s� sen;
Luonteesensa suoramaiseen, k�mpel��n s� tutustuit,
Vienoisihin virsihins� iki-iloks ihastuit.
Nousit kautta notkelmitten kukkuloille harjanteen,
N�it t��n luonnon mahtavaisen, siint�v�isen selj�nteen,
N�it kun vaaran rintehell� au'er tanssi ilmassa,
Kuulit lehdon liepehelt� lintusitten lauluja.
Kuulit Suomen kalleutta k�k�senkin kukkuvan,
Kuulit Suomen suloisuutta kukkastenkin kuiskivan,
Suomen hengen tuoreutta mets� raitis tuoksusi,
Suomen kansan kest�vyytt� hongat huojui, kertasi.
T��lt� n�it s� sinerv�iset sel�t, j�rvet, lahdelmat,
T��lt� kuulit paimenpoian torvenhuudot, laulelmat,
T��ll� kait s� mointa maata lempiv�si vannoit my�s,
Vannoit kaiken kansallemme uhraavasi p�iv�ty�s.
Sill� kansa korven synk�n sivistyst� vailla on,
Henki, kieli kehkeym�tt�, halu vain on valohon.
Sit� ohjaamaan s� riensit tiedon ikil�hteen luo,
Kansa Suomen janoovainen riemumielin tuosta juo.
�Valo kirkas, valo kaunis tok' on vain kuin Alppein j��,
Jos se ainoasti loistaa, ei my�s taida l�mmitt��,
N�in s� lausut varoitellen, valon vaadit l�mp��,
Vaadit kansaa, maata kohtaan hellint� s� lempe�.
Mit' on ty�mme maamme eest�, jos ei tulta lemmen lie,
On kuin kylm� tuulahdus, min viima menness�ns� vie --
-- Vaikk' on k�yh� is�nmaasi, lemmi innokkaammin vaan,
Ukein pettureista on, ken luopuu k�yh�st' emostaan.
III.
Kun kodin loit s� l�mpim�n,
Sen suomalaiseks loit,
Ja lemmenkuiskeen hellimm�n
S� suomen kielin soit.
S� lapsilleskin neuvoit n�in:
K�y tuota tiet� edesp�in!
Sun jalo, puhdas luontehes
Se lapsen lainen on,
Ja vilpit�n on syd�mmes
Ja elos tahraton,
Sun tielt�s v�istyy vihakin
Ja ilkimielen ivakin.
S� �idilt�si kielt�mme
Et kyll� saanutkaan,
Mut lauluihis s� mielt�mme
Sait yllin kyllin vaan,
Ja �vieras lippu� peitt�nyt
Ei Suomen miehen t�it� nyt.
S� vaatimatta laulelit
Kuin talven varpunen,
Mut puhtahinta soittelit
S� kielt� syd�mmen,
Siks leivoakin kauniimp' on
Tao sulolaulu Suonion.
IV.
H�n kuuli kuusten kohinan ja kuohut koskien.
H�n n�ki taivaan sinerv�n ja luonnon vihreyden,
Ja n�ist� luonnonhelmist� h�n solmi helmivy�n,
Sai siihen Suomen suloutta, viehkeytt� kev�t-y�n.
Kun iltamilla kuuhut tuo h�nellen tarinoi,
N�� �tarinat� h�n kansalleen jo Suomen kielin soi;
H�n n�ytti meille lauluissaan: t�� maa on kallehin,
Sen vertaa etsit �maitten s� ja merten takaakin�.
Previous Page
| Next Page
|
|