|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Tai �p��skynen� jos riemujaan liversi lennossaan,
H�n riemut meille tulkitsi, sai lapset kuulemaan,
Ja �mansikoita� Suonion ja �mustikoitakin�
Kilvalla riensi noukkimaan niin nuor' kuin vanhakin.
H�n Suomen suvut tutkivi ja muinaisuutta sen
H�n ilmi saada koittavi valolla tietehen:
Sen tavat arkip�iv�iset, sen juhlat, sunnuntait,
Sen hengen eri astehet, sen kehityksen lait.
H�n tutkii syit�, syntyj�, runouden aarteita,
H�n l�yt�� niist� kansansa, sen poimii aatteita,
Ja kulttuurista kuvan h�n silloisen Suomen luo,
El�m�n entisaikojen eteemme selv�ks tuo.
Ja sankar'-laulun luontehen h�n parhain k�sitt��,
Kullervon, Ainon laulut n��t h�n meillen esitt��,
On kyll� itkun arvoinen jo kuolo Kullervon
Syd�nt� sent��n sy�v�mpi on Ainon angervon.
Ja Sammon sirpaleitakin h�n tyystin tarkastaa,
Kunnekka onnen Suomenmaan h�n niist� taatuks saa,
Niin l�yt�h�ns� luottaen h�n astuu polkuaan
Ja ty�h�n meit� kehoittaa, siin' onni onkin vaan.
V.
Ei harmaap��ksi kansoas
Sun suotu palvella,
Et niinkuin kukka kuihtunut
S� syksytalvella,
S� miehuudessasi muutit pois --
Ty�s keskeyneet ken jatkaa vois?
Sun tuntees aina tuliset
Ne vaati vauhtia,
Ja vauhdilla s� riensitkin,
Kun ty�ss� riehuit sa,
Ja kuolemasikin tuommoinen
Oli tempaus �kkipikainen.
Nimekses luota Viipurin
S� saaren nimen sait,
Sen saaren, jonka luona nyt
Niin kylm�n haudan sait:
N��t Suoniosaaren luona on
My�s p��ttynyt el�m� Suonion.
Nuo Suomen lahden lainehet
Nyt t�it�s laulakoon,
Ja yht� Suomee lempim��n
Ne innostuttakoon,
Sun laillasi ty�t� teht�k��n,
Sun muistosi aina el�k��n!
1888.
M. A. CASTR�N'ILLE.
S� Pohjan ilman, luonnon vilppautta
Kun nuorra rintahasi hengitit,
Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta
Ja jylh�� mahtavuutta ihailit.
Ja taivahalla revontulten vy�hyt
Kun silmiis talvi-illoin lieskasi,
Tai toisekseen kun turhaan keskusy�hyt
Se p�iv�n laskemista vartosi;
Kun n�it s� kansan, joka vaivoissansa
Ei sortunut, vaan kesti taistellen,
Kun n�it t��n kaiken, silloin tunteissansa
Kai nuori rintas kuohui aaltoillen!
Ja tunne syttyy pyh�n innostuksen,
Maan eest� t��n s� tahdot toimimaan,
Pois poistat esteet, murrat vastustuksen,
Ty�-alas l�yd�t, rienn�t Aasiaan.
Previous Page
| Next Page
|
|