Ristiaallokossa by Kasimir Leino


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 2

N��t meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille,
On hauska heid�n taistella ja soutaa muille maille;
Jo salmen suusta avautuu ulappa aava tuolla --
Siis pysy aina, lapseni, s� salmen t�ll� puolla!

N��n kuinka siell� aallot k�y ja purjepurret kiit��,
N��n vihureissa vinhoissa kuin lokkilinnut liit��,
N��n siell� miehet voimakkaat ja heiss� sankar'-innon
Ja tunnen j�ntereiss�ni m� tuohon leikkiin kunnon.

Jo salmen suussa tuolla k�y n��t kummat ristituulet,
Ne valtahansa venhos saa jo ennen kuin s� luulet,
Kun sitten siin� heittelee sun purttas tuulten hy�rre,
Niin seljemm�ksi venhoas vie salmen virran py�rre.

Ja py�rre kerran aavallen kun purtes tuonne vienee,
On varma vaara tarjonas, se hautasikin lienee --
Jos lemmit siis s� �iti�s, niin tottelet s� kyll�!�
-- N�in p��tti �iti armahin neuvonsa syleilyll�.

Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla:
M� tahdon tuonne taisteluun ja miesten moiseks tulla,
M� tahdon tarmon koitteluun vesille v�ljemmille,
Jos kuolo siell� kohtaakin, niin mink� voin m� sille.

Ja niin m� juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen,
En kuule ��nt� �itini, vain lainelaulut kuulen --
Saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihy�rteen
Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran py�rteen.

M� kotvan h�nt� tottelen; ja soutamaan jos l�hden,
Niin salmen suusta palajan jo pois m� �idin t�hden.
Vaan ajan tullen kuntoni m� tunnen karttuvaksi,
Ja aava, uljas ulappa k�y houkuttavammaksi.

K�y tuuli milloin mist�kin, vie venhon t�nne sinne,
En tied� viel� itsek��n se vihdoin vie mun minne,
Vaan seljemm�ksi sent��n mun tuo virta viev�n n�ytt��,
Kun t�ss� ristituulessa vain voisin melaa k�ytt��.

M� luovin siihen luottaen, ett' virta voiton saapi
Ja vihdoin tuuli yht�inen mun purjeet pullistaapi,
Kun salmi soukka laajeneis vedeksi v�ljemm�ksi,
Vapauden virtt� veisaten m� seilaan seljemm�ksi.

�l' itke armas �itini mun uppiniskaisuutta,
M� lasken l�pi aallokon viel' kohden maata uutta --
On koti parhain lapselle, vaan ahdas ty�lle miesten,
Ei luonnon ��nt� kuolettaa voi pyyt�en, ei piesten.

�l' itke armas �itini sun suurta lempilasta,
Jos ry�st�ytyikin sulta h�n ja kotilahdelmasta;
Kuin immyt ensi lempe��n, niin muistan aina teit�,
Kuin itkee vuosi kev�tt��n, niin itken aina teit�!




YLEIS-AIHEISIA.



SUONION MUISTOKSI.


I.

Soi kanteloni kauniimmin kuin koskaan ennen soit,
Nyt kuntoo, intoo, hyveit� kun kerran kiitt�� voit,
Voit soida sora��nitt�, voit totta ylist��,
Voit soida muistoks Suonion, h�n muistoks vain nyt j��.

Kun suru suora, vilpit�n syd�mmen valtoaa,
Niin puhtahimmin laulumme se silloin kajahtaa,
On laulu siksi puhdasta, kun murhe puhdas on,
On kielten helkky hellint�, kun tunne hell� on.

Jos luottamista n�ihin lie, mun laulu hell�� ois,
Ja kielin hellin, kaihovin se kaipausta sois,
Mun laulu sulle ilmoittais, s� kansa onneton,
Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 27th Apr 2025, 1:43