|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
Ja nyt t�ytyy minun kertoa teille kaikkein suurimmasta kolauksesta,
mit� olen el�m�ss�ni koskaan kokenut. Kuulkaa. Er��n� p�iv�n� h�n tulee
omalta puoleltaan luokseni ja min� heti h�nen tullessaan huomaan, ett�
jotakin erinomaista on h�nelle tapahtunut. H�nen silm�ns� ovat
suurenneet, ne yhtaikaa sek� hymyilev�t ett� ovat ik��nkuin ihmeiss��n,
tukka on ep�j�rjestyksess� ... sanalla sanoen: h�n n�ytt�� aivan kuin
juuri unesta her�nneelt�. Min� ensin luulinkin, ett� h�n tulee minulle
kertomaan jotakin ihmeellist� unta, jota oli juuri n�hnyt. H�n tulee
aivan luokseni, suutelee minua hell�sti, hymyilee onnellisena, niinkuin
aikoisi kohta sanoa, ett� olemme voittaneet puolenmiljoonan
palkintoarvan...
�Rakas, rakas Masha, sanoo h�n,--olen lukenut muutamia kirjoja, joiden
kansia en ikin�ni ennen ole avannut. Nytkin otin aivan sattumalta
k�teeni, ja kohta minulle selvisi ihmeellisi� asioita, luin sielt�
suuria totuuksia... Usko minua, Masha, ihmisen ei tarvitse pit�� huolta
mist��n, ei yht��n mist��n,--eik� se ole onnellista?�
T�mm�isi� h�n puhui minulle kauan. Ja min� koetin h�nelt� peitt��
kauhistustani, ettei h�n huomaisi minun ep�ilev�n h�nt� hulluksi. Mutta
varmaan kasvoni eiv�t voineet salata mielenliikutustani, koska h�n
�kki� rupesi nauramaan ja sanoi:
�Mutta Masha kulta, eth�n vaan luule minua hulluksi?!�
--Jumala minua semmoisesta varjelkoon! sanoin min� koettaen n�ytt��
niin luonnolliselta kuin suinkin osasin, mutta oikeastaan menin yh�
enemm�n h�milleni ja mietin vaan kuinka saisin l��k�rin k�siini.
�Ei, ei, Masha, totta min� puhun, vakuutteli h�n,--olen saanut kokea
niin p�iv�nselvi� todistuksia, ettei niit� yksik��n ihminen voi
ep�ill�,--niinkuin kaksi kertaa kaksi on nelj�, viel� selvempi�, paljon
selvempi�...�
--Mist� todistuksista sin� puhut, rakas Sashani, kysyin min� kaikkein
rauhallisimmalla ��nell�ni. H�n ei osannut selitt��.
�No, kuinka sanoisin,--siit�, ett� on ... ett� on...�
Nyt huomasin, ett� h�n tarkoitti sanoa: �siit�, ett� on Jumala�. Mutta
sek� h�nen ett� minun suvussani oltiin sill� sivistyksen tasolla, ettei
milloinkaan puhuttu jumalista, ainakaan ei totisessa merkityksess�. H�n
suorastaan ei saanut tuota sanaa suustansa.
�Siit�, ett� on--kuinka sanoisin--korkein olento, mutta se on t�ss�,
t�ss� ... sanoi h�n ja l�i kahdesti rintaansa, etten min� suinkaan
luulisi h�nen tarkoittavan jotain kirkollista tai mystillist� jumalaa,
josta piti puhua silm�t taivaaseen p�in k��nnettyin�.
P��sin viel� perille, ett� se kirja, jota h�n oli lukenut, oli--
evankeliumi tai joitakin sen uudenaikaisia selityksi�. Nyt oli mitta
t�ysi. Ei en�� ep�ilyst�k��n. Sasha oli tullut mielisairaaksi
uskonnollisista mietiskelyist�!
K��nnyin ensi tilassa maan parhaan psychiaterin puoleen. L��k�ri piti
v�ltt�m�tt�m�n� saada personallisesti puhella mieheni kanssa, mutta
min� en voinut mitenk��n keksi� sopivaa juonta, miten j�rjest�� kohtaus
her�tt�m�tt� ep�luuloja miehess�ni. L��k�ri alkoi nyt tehd� minulle
kysymyksi�. Min� kerroin kaiken. Kerroin, ett� mieheni aikoi joistakin
minulle k�sitt�m�tt�mist� filosofisista syist� keskeytt�� uransa,
selitt�en ett� muka ihmisen ei tarvitse pit�� huolta huomisesta, vaan
tehd� t�n��n mit� on t�n��n t�rkeint�. Kerroin, ett� h�n oli ollut
saavuttamaisillaan sen aseman, jota kaikki ponnistuksemme olivat
tarkoittaneet, kun katastrofi tuli ja mik��n ei voinut en�� horjuttaa
h�nen p��t�st��n,--ett� h�n--ajatelkaa!--oli ruvennut kantamaan
l�mmityspuita, sahaamaan ja pilkkomaan niit�, ja aikoi koettaa pest�
permantoja ja rappuk�yt�vi�!--ett� h�n ei tahdo antaa palvella itse�ns�
kaikkein v�ltt�m�tt�mimmiss�k��n asioissa, kuten saappaitten
kiillottamisessa, vuoteen laittamisessa, vesien kantamisessa, ei edes
kaikkein sopimattomimmissa... No mit� semmoisesta voi tulla!
Ministeriksik� niin p��see! Auttakaa, auttakaa minua, rukoilin min�
l��k�ri�. H�n kuunteli ja tahtoi aina vaan tiet�� enemm�n ja enemm�n,
kenties oli h�n utelias. Vihdoin h�n huomasi kyyneleeni. �Miehenne
yleinen mielentila, vaihteleeko se huomattavasti synkkyyden ja
iloisuuden v�lill�?� kysyi l��k�ri merkitsev�sti ja suurella
asianymm�rt�myksell� rypist�en silm�kulmansa. Min� selitin, ett�
synkkyydest� ei ole toistaiseksi mit��n tietoa, mutta ett� iloinen h�n
oli rajattomasti, aina vaan yht� iloinen ja huoleton, aivan kuin
nauttisi el�m�st� enemm�n kuin kukaan muu ihminen. T�m�n kuultuansa
l��k�ri ei kysellyt mit��n enemp��. Asia oli nyt h�nen mielest��n ihan
selv�. H�n mainitsi, ett� tapaus on hyvin tuttu l��keopissa, nimitti
latinalaisen nimenkin, mutta olen sen unohtanut. Tuollaisen iloisuuden
h�n sanoi olevan varman merkin ja ennusti, ett� iloisuutta on kerran
seuraava vastaava mielen synkkyys. Mielentilat vaihtelevat moisilla
potilailla, sanoi h�n, niinkuin laineet, jotka milloin painuvat milloin
kohoavat. H�n ei antanut minulle juuri mit��n toiveita pikaisesta
paranemisesta, kielsip� vaan pahoittamasta sairaan mielt� ja neuvoi
senvuoksi mitenk��n vastustamasta h�nen aikeitansa ja p��h�npistojansa.
Siin� sit� oltiin. Olin tullut apua hakemaan, ja sen sijaan minun piti
vaan olla vastustamatta mieheni hullutuksia!
Previous Page
| Next Page
|
|