|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
--Kohota yhteiskunnallisesti vaikka kuinka korkealle ei merkinnyt
Sashalle mit��n, jos h�n vaan katsoi sen tarpeelliseksi. Mutta t�h�n
asti h�n oli luullut, ettei se ollenkaan olekaan tarpeellista. H�n ei
uskonut semmoiseen. Menestys seurasi h�nt�. H�n sivuutti vanhimmatkin
toverinsa. Kaikki ihmetteliv�t h�nen tavatonta kyky�ns� ja
h�ik�ilem�t�nt� tarmoaan, kun oli kysymyksess� joku todellinen
taidonosotus tai teko, josta paljon riippui. Silloin kuin muut vasta
suunnittelivat ja arvelivat, h�n jo l�i ja viitoitti tiet�. Mutta--
minua suuresti vaivasi ja ep�ilytti vaan yksi pieni asia: kaikki mit�
h�n teki, sen h�n teki aina ik��nkuin leikill��n, aina vaan sama hymy
huulilla. H�n osasi heti kaikki mit� h�nen eteens� pantiin, mutta kohta
ensi katsauksen j�lkeen levisi tuo hymy jo h�nen kasvoilleen.
Leikill��n h�n oli taitava, leikill��n h�n oli diplomaatti, leikill��n
h�n meni korkeimpiinkin esittelyihin, min� en kertaakaan huomannut,
ett� h�n miss��n n�iss� asioissa olisi koskaan ollut tosissaan.
Tosissaan h�n ainoastaan rakasti minua. Ja--ajatelkaa--minuun l�m�ht��
�kki� ajatus, ett� h�n onkin oikeastaan paljon korkeammalla minua, joka
olin aikonut h�net nostaa alhaalta muka yl�s! T�m� ajatus sekoitti
minut pahan p�iv�isesti. Min� kadotin k�sist�ni p��langan siihen
juoneen, jonka olin itse viritt�nyt. Mill� tavalla min� oikeastaan
aijoinkaan h�net nostaa? Olinkohan min� mik��n h�nen pelastajansa?
Tied�nk� min� ollenkaan minne min� h�net johdan, kun johdan
niinsanotuille kunniankukkuloille? Ent�p� jos johdankin harhaan?!
--T�ss� minun t�ytyy kertoa teille my�skin toinen, personallinen suruni
eli onnettomuuteni, painajaiseni, kuinka sen sanoisin.--H��y�n�, ei--
tahdon olla teille aivan suora--ei ainoastaan h��y�n�, vaan jo pari
vuorokautta ennen h��y�t�, jolloin emme viel� olleet vihityt ja kaikki
olisi voinut tulla peruutetuksi, jos joku v�ltt�m�tt�myys olisi
semmoista vaatinut,--tunsin �kki� hirmuisen kivun sel�ss�ni. Kamalampi
kuin tuo hirve� kipu oli kuitenkin kauhistukseni, sill� min� tiesin
mit� kipu merkitsee. Minun kohtaloni oli oleva sama kuin sisarieni:
min� olin tuomittu loppuij�kseni vaivaisen el�m��n. Kuulkaa minua
�lk��k� tuomitko minua: min� salasin kipuni ... ajatelkaa! Salasin!
Salasin h�nelt�, jota rakastin! Niin, niin, te ja kaikki muut teid�n
mukananne tietysti tuomitsette minua: minun olisi teid�n mielest�nne
pit�nyt ilmaista, menettelyni osottaa mielest�nne todellisen rakkauden
puutetta, koska salasin h�nelt�, ett� h�n oli sitomaisillaan kohtalonsa
vaivaiseen, ainiaaksi vaivaiseen. En tied�. Mutta jos h�n olisi minut
j�tt�nyt, niin h�n olisi varmasti ainiaaksi turmeltunut, ja kumpi on
parempaa? Tied�n vaan, ett� salaaminen oli minulle ��rett�m�n vaikeaa,
ei tosin ensi alussa, mutta aikaa my�ten yh� enemm�n ja enemm�n. Kipuni
olivat v�list� aivan siet�m�tt�m�t, mutta min� vaan hymyilin. Kestin
vuosikausia. H�n ei kertaakaan kysynyt, kuin aivan vaan ohimennen. Ja
min� p��sin sanomalla: ah, kultaseni, se ei ole mit��n.--�Mik� onni,
ettei sinun ole k�ynyt niinkuin sisariesi!�--sanoi h�n minulle. Min�
hym�hdin, vaikka samassa olin kuin katketa selk�ni hirvitt�viin
tuskiin. Min� olin h�nen pett�j�ns� enk� pelastajansa!
--Kun k�rsimykseni olivat pahimmillaan aloin lis�ksi ja suureksi
kauhukseni huomata, ett� Sasha oli l�yhtynyt p��t�ksiss��n olla mit��n
juomatta. H�n tosin toistaiseksi tyystin salasi sit� minulta. Ja min�
puolestani, ollakseni saattamatta h�nt� siihen vaikeaan asemaan, ett�
h�nen olisi ollut pakko valehdella, en koskaan kysynyt h�nelt�, miss�
h�n kulloinkin aikansa vietti. H�n n�ytti panevan suurta arvoa
menettelyyni ja rakasti minua kaiketi senvuoksi viel�kin enemm�n. Mutta
y�t h�n vietti kuitenkin yh� useammin ulkona, jumalaties miss�. Ja min�
tietysti surin itsekseni ja luulin, etten en�� voinut olla h�nelle
min��n vieh�tysvoimana, joka olisin jaksanut est�� h�nt� vieraasta
y�el�m�st�. Tietysti oli syy my�skin siin�, ett� minun t�ytyi kipujeni
vuoksi lakata seuraamasta h�nt� jokapaikkaan, niinkuin olin ennen
tehnyt. Mutta p��syy oli jokin muu. Mit� enemm�n h�n menestyi, sit�
vaikeampi n�ytti h�nen olevan ottaa asioita totiseita kannalta. Ja mit�
l�hemm�ksi tulimme h�nen ratkaisevaa ylennyst�ns�--kysymys oli todella
sangen merkitsev�st� asemasta ylimmiss� piireiss�--sit�
v�ltt�m�tt�m�mpi n�ytti h�nen olevan hakea unhotusta, suorastaan
humaltumista. Ik��nkuin h�n, pakottamalla itse�ns� siihen mit� kaikki
muut kuitenkin pitiv�t suurimpana onnenaan ja johon koko maailma aina
pyrki, olisi tehnyt jotain v�kivaltaa itselleen, melkeinp� varastanut
tai ainakin ollut sill� tavalla ep�rehellinen, ett� h�nen t�ytyi
humaltumisella saada omatuntonsa vaikenemaan. Niin, niin, te katsotte
ihmetellen minuun, mutta min� sanon teille, ett� maailma on paljon
syvempi ja ihmeellisempi kuin me kuvittelemme. Me tuomitsemme juoppoja,
mutta usein ovat juopot juoppoja vaan siksi, ett� heill� on
hienostuneempi, arempi omatunto kuin keskitason jokap�iv�isill�
ihmisill�... Mutta j�tt�k��mme t�m� asia. Sanalla sanoen: olimme
yhtaikaa sek� saavuttamaisillamme rohkeimman unelmamme ett� my�skin
saavuttamaisillamme siveellisen turmeltumisen huipun... Min� vaan
kuumeentapaisesti toivoin, ett� k��nn�s parempaan p�in oli tapahtuva,
kunhan tuo ylennyskysymys vaan tulee ratkaistuksi, ja odotin, odotin,
odotin, odotin niinkuin viimeist� pelastustamme,--en koskaan ole el�nyt
enemm�n tulevaisuudessa enk� koskaan siihen niin kaikkea luottamustani
pannut.
Previous Page
| Next Page
|
|