|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
Juoksee varpaisillaan huoneeseensa oikeanpuoleisen etuoven kautta,
tulee sielt� jonkun ajan kuluttua kantaen mukanaan p��nalusta ja
kiirehtii yht� hiljaa ja nopeasti ky�kkiin p�in takaisin.
LEONTJEV tulee kansliahuoneesta k�dess� pulveri, tapaa Tyyni Leanderin
l�hell� ky�kinovea: J'ai de m�dicaments pour elle.
TYYNI LEANDER hiljaa: Sh. Nukkuu! Nukkuu sike�sti! Ah, en tied� onko se
paha, mutta kaikessa t�ss� onnettomuudessa min� olen--niin onnellinen,
niin onnellinen!
Menee ky�kkiin.
LEONTJEV pys�htyy ihmeiss��n, sitten n�p�hytt�� sormillaan: Ilman minu
pulfer! (Seuraa Tyyni Leanderia varpaisillaan ky�kkiin): Se hjuv�, se
hjuv�.
TYYNI LEANDER hetken viivytty��n ky�kiss� tulee sielt� kiirehtim�tt�,
ajatuksissaan, hiljainen riemu kasvoilla, aikoo menn� oikealle Anton
Leanderin huoneeseen, mutta huomattuaan ett� siell� on pime� palaa
takaisin vasemmalle, ottaa ruokap�yd�lt� lampun ja menee v�h�n
nopeammin oikeanpuoleiseen takahuoneeseen.
Ulkona on kuutamo, joka lampun h�vitty� saa aikaan ep�m��r�isen
valaistuksen my�skin sis�ll�. N�ytt�m�ll� ei ole v�h��n aikaan mit��n
liikett� eik� ��nt�.
Tyyni ja Anton tulevat oikealta. Tyynen vasen k�si on Antonin kaulassa.
ANTON. Nyt mine kokta, veel tene ilta, kirjoitta min avskeds----minu
erohakemus.
TYYNI. No, Anton, sanon suoraan, juuri tuota olen min� oikeastaan salaa
toivonutkin.
ANTON. Niin, Tyyne, minu pite lehette paperi varhan hoomen aamu. Mine
ei voi kauemmi.
TYYNI. Min� yksin tied�n mit� se on sinulle maksanut. Mutta parasta on
n�in, usko minua, parasta on n�in. Aivan kuin olisin pelastanut sinut
jostakin...
He ovat tulleet oikealle etualalle ja pys�htyneet.
ANTON. Sano Tyyne ny minulle mite se sinu Tolstoi olis keskeny tekde
tes asias?
TYYNI. Niin, Tolstoiko? Niin, luulen melkein ett� h�n olisi k�skenyt
sinun erota minusta ja ... menn� naimisiin Maria Martolan kanssa. Niin
min� ainakin luulen.
ANTON menee polvilleen Tyynen viereen tarttuen h�nen vasempaan
k�teens�, k�mpel�ll� tavalla purkaen rajun liikutuksensa:
Sit� ei mine voi.
Ky�kist� ilmestyv�t ensim�isen� poliisi, kantaen palavaa lyhty�, sitten
Leontjev, lapio k�dess�, ja viimeisen� Vanha-Liisa, s�kkik��r�
k�sivarsilla. He katsahtavat pys�htyen Tyyni Leanderiin, mutta sitten
jatkavat matkaansa, mennen per�kk�in hiljaa varpaisillaan
kansliahuoneen ja eteisen kautta ulos.
TYYNI LEANDER liikahtamatta asennostaan katsoo taakseen ja viittaa
heille oikealla k�dell��n, etteiv�t pys�htyisi, vaan menisiv�t Anton
Leanderin huomaamatta ohitse; sitten k��ntyy j�lleen t�m�n puoleen,
silitt�� h�nen p��t��n ja jatkaa keskustelua niinkuin ei olisi mit��n
tapahtunut: No niin, Anton ... jospa et voi kaikkea ... kuka voikaan
kaikkea ... sin� olet ainakin tehnyt mink� olet voinut ... sin� olet...
ANTON nousee, sulkee Tyynen syliins�, ei voi liikutukseltaan sanoa
muuta kuin: Ysteve! ysteve!...
MUSTAN VARSAN KUOLEMA
Nuori, musta juoksijavarsa oli illan pime�ss� loppuun sy�nyt appeensa,
ja oli kyll�inen. ��nett�m�n syysy�n t�hti kimalteli tallin
huurtuneessa ikkunassa. Jalkain alla kahisi kuusenhakoja ja kuivaa
oljenpahnaa. Varsa k��nteli p��t�ns�, purra rouskasi kerran pilttuun
lautasein��n, kihnutteli sitten polveen poskeansa. Pitk�lti oli viel�
ihanan aamun valkenemiseen, jolloin tallien portit taas aukenevat
huikaisevalle kinoksien paisteelle, kun sis�lle j�lleen astuu se nuori
is�nt�, se kookas, kauravakka kainalossa, ja suitset iloisesti
helsk�ht�v�t h�nen k�dess��n. Mutta aamun odottaminen jo n�in iltay�st�
tuntui viel� kovin aikaiselta. Varsa rupesi ajan kuluksi ajattelemaan
laskeutuisiko kerran ihmeekseen makuulle pehmeille kuivikkeille. Oli
sent��n siit� asiasta kahdenvaiheilla, sill� pimeiss� tallin nurkissa
tuon tuostakin paukahteli kumeasti, mik� pani s�ps�htelem��n.
Hamuiltuaan seimeen pohjasta viimeisetkin jauhoiset oljensirut ja
p��sty��n vakaumukseen siit�, ett� paukahdukset olivat pakkasen, varsa
rupesi vihdoin notkistamaan etupolviansa laskeutuakseen makuulle, mutta
ojensi ne taas, katsahti viel� kerran ikkunasta ja oli varmuuden vuoksi
s�ps�ht�vin��n: Mik� kamala musta viiru tuossa lumella?! ajatteli se
korvat h�r�ss�, vaikka kyll� tiesi viirun kuutamon varjoksi, joka
talosta tutusti lankesi pihan lumikent�lle, samalle kent�lle, miss�
nuori is�nt� vastik��n p�iv�ll� oli h�nen kanssaan iloa pit�nyt,
juoksuttanut ymp�ri pihaa, sitten sylkyreen eteen valjastanut ja he
l�hteneet kiit�m��n tuprahtelevaan valkoiseen sekamelskaan.--Viel� oli
varsa h�tk�ht�vin��n pime�t� kuistia, vaikka hyvin aavisti mill� kohtaa
siin� pime�ss� se tuttu ovi oli ja ne tutut kaidepuut, joiden yli
h�nelle p�iv�ll� leip�� kurotettiin, kun h�n vallattomasti lumessa
piehtaroituaan saapui rappusten eteen ja leiv�n antajia tuvasta kutsuen
kaapi kavioillaan astuimia.--Sitten ei s�ikkymisen syit� en��
l�ytynytk��n. Varsa huokasi syv��n kyll�isyytt��n, j�nnitys katosi
korvista, s�ihky silmist�, p�� painui, alahuuli meni lerpalleen,--
huokaus viel�, ja varsa retvahti pehmeille pahnoille pitk�kseen.
Previous Page
| Next Page
|
|