|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 18
--Meill� on lapsi kuollut, mutta se oli kastamaton ja min� nyt tulin
kysym��n, kuinka t�ss� on menetelt�v�,--sanoin min�.
Rovasti, tottumattomana t��ll� maalla siihen ett� ruvetaan heti
paikalla ja seisaaltaan puhumaan asioita, k�ski minut, vastaamatta
mit��n, yst�v�llisesti sis�lle kansliaan, mutta itse meni hakemaan
kappalaista, joka asui samassa talossa ja hoiti kanslia-asioita.
Rovasti ja kappalainen tulivat sis�lle.
--Terve, terve,--sanoi j�lkim�inen minulle puristaen toverillisesti
k�tt�ni, ja istui heti kirjojen ��reen kirjottamaan m��r�yst�
haudankaivajalle.
--K�y siis laatuun haudata kirkkomaahan?--kysyin min�.
--Tietysti, sanoi h�n varmasti. Mutta vanha rovasti oikasi:
--Se tahtoo sanoa, hautaus tulee tietysti tapahtumaan �hiljaisuudessa�,
luetaan ainoastaan Is�meid�n ja Herransiunaus.
Sill� aikaa kuin kappalainen kirjotti, otti rovasti puheeksi
kasteasian.
--Miksi ette ole kastattaneet lastanne? Eik� olisi ollut parempi tehd�
niinkuin luterilainen kirkko vaatii?
--K�sitykset v�hitellen muuttuvat,--sanoin min�, koettaen sanoa niin
v�h�n ja niin hiljaa kuin mahdollista.
--Niin, mutta jos k�sitykset muuttuvatkin, niin onko silti
v�ltt�m�t�nt� erota kirkosta,--sanoi nyt kappalainen, k��ntyen
tuolillaan:--minun mielest�ni pit�isi pysy� kirkon yhteydess� ja sitten
vasta, jos n�kee olevan jotain korjattavaa tai puhdistettavaa, erottaa
kullasta kaikki se, mik� ei ole kultaa.
H�n oli kirjottanut valmiiksi m��r�yksen haudankaivajalle, ja j�tti
lapun minulle.
Onnellisesti olin siis kaikki esteet v�ltt�nyt, ja lupakirja taskussa
l�ksin nyt kotimatkalle.
Mutta mieli k�vi yh� alakuloisemmaksi.
Ei ainoastaan en�� maantien lumiset, katkeamaisillaan olevat puut, vaan
sammaltunut kirkko, sen hautuumaa, vanha harmaap�� rovasti ja koko
k�ynti pappilassa her�tti yh� voimakkaamman tunnon siit�, ett� en ollut
tehnyt mit� olisin voinut ja mit� olisin ollut velvollinen tekem��n.
Ainoa puolustukseni oli, etten voinut my�sk��n menetell� vastoin
vaimoni tahtoa: ja t�t� puolustusta koetin pit�� kaiken aikaa
mieless�ni. Mutta siit� huolimatta alakuloisuus ei mennyt.
Tulin kotiin. Vaimoni ensin ilostui, ett� olimme saaneet oikeuden
haudata sinne mihin muutkin ihmiset, vaikkapa vaan �hiljaisuudessakin�.
H�n varustausi nyt vuorostaan matkalle kirkonkyl��n valitakseen sopivan
hautapaikan. Ja kaikki n�ytti rupeavan menem��n tavalliseen tuttuun
tapaan.
Mutta kun h�nkin sitten palasi kotiin, huomasin kohta, ett� h�nt�
painoi taas sama raskas mieliala, joka oli h�neen tullut kuusivuotiaan
tytt�remme valituksen johdosta.
Kysyin kuinka oli k�ynyt.
--No, valitsin paikan,--sanoi h�n hiukan v�linpit�m�tt�m�sti,--hyvin
kauniin,--n�kyy j�rvi,--torstaiksi lupasi saada haudan valmiiksi.
V�h�n ajan per�st� h�n sanoi alakuloisena:
--Tied�tk�, min� olin aivan pakahtua suruun, kun kahlasin siell�
lumessa ja hain paikkaa.--Ja itkuun heltyen h�n lis�si: �Miksi
todellakin vied� niin kauas!�
Silloin min� menin sen el�keukon luo.
H�n oli kotona ja saattoi minut pieneen ja matalaan erikoiskamariin,
jossa oli hyvin moniruutuinen, vihert�v�� p�iv�nvaloa p��st�v� ikkuna
ja sen p��ll� kahtaanne jakaantuvat sanomalehtipaperista leikatut
kellastuneet uutimet koristettuina muutamilla punaisilla paperikukilla.
Ikkunan edess� oli p�yt� ja valkoinen liina. Mustuneihin seiniin olivat
lapset naulanneet joitakin laatikkojen p��lt� otettuja kansikuvia.
Viel� oli huoneessa pari tuolia ja piironki, jonka p��ll� my�skin
valkonen liina, ja ruostunut peili.
Previous Page
| Next Page
|
|