|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
Viel� vaikeammalta olisi minusta tuntunut ilmoittaa aikomukseni
naapurillemme, el�keukolle, joka auttaa meit� ulkot�iss�mme. T�m� ukko
on hyvin totinen ja harvapuheinen, ankara vanhantestamentin mies. Muun
muassa ei h�n eik� h�nen perheens� k�yt� ruokaan sianlihaa eik� raavaan
verta; h�n ei puhu koskaan sy�dess��n, ei my�sk��n salli pyydyst��
kalaa sunnuntaip�iv�n�, koska Moseksen laissa n�it� kaikkia kiellet��n.
Vaikea on h�nen selviyty� paksussa raamatussa. H�n lukee sit� itse ja
punnitsee kaikki omalta kannaltaan. H�n uskoo joka sanan ja koettaa
toteuttaa parhaansa mukaan. H�n pit�� nimenomaan kiinni vanhasta
testamentista, ja antaa sille jonkinlaisen etusijan uuden testamentin
rinnalla.--Maallisissa asioissa on h�n sit�vastoin hyvin kehittynyt ja
tavattoman j�rkev�. Sit�paitsi h�n on hyvin siveellinen, rehellinen ja
hyv�. Mutta koko el�m�ns� h�n on el�nyt suuressa k�yhyydess� ja on nyt
vanhoina p�ivin��n vailla kaikkea uskoa t�m�n el�m�n paranemisen
mahdollisuuteen. Ei h�n sin� ilmoisna ik�n� tule mink��n
vallankumouksen eduista osalliseksi, eik� h�nt� my�sk��n voi auttaa
mitk��n kaupunkilaiset ty�v�est�n ty�lakot. H�nen koko el�m�nilonsa on
pyrkimisess� hengellisten asiain selvyyteen, ja kallionkova on h�nen
uskonsa, ett� selvyyden perille p��see uppoutumalla yh� syvemm�s vanhan
testamentin sokkeloihin sek� jyrk�sti hylk��m�ll� oman j�rjen valo.
Kun ajattelin, ett� t�lle ukolle sanoisin �tulkaapa nyt tuonne
metsikk��n kaivamaan hautaa lapsellemme� niin valtasi minut jo vaan
ajatellessanikin kauhistus. Jos edess�ni olisi ollut koko Suomen kansa,
joka on perkanut t�m�n maan, pelloiksi kuokkinut sen kantoiset kivikot
ja suliksi kynt�nyt sen sitke�t savikot,--jos se kokonaisuudessaan
olisi ollut edess�ni vanhoine testamenttineen ja isilt�perittyine
uskoineen, en olisi ollenkaan ollut enemm�n h�mill�ni kuin t�m�n yhden
ukon edess�. Sill� h�n oli minulle Suomen kansa.
N�iden mahdottomuuden muurien vuoksi oli minulle todellinen kevennys,
kun lapsen �itikin vastusti kotiinhautaamista, sill� se vapautti minut
asian ratkaisemisesta.
Mutta sattui niin, ett� kuusivuotias tytt�remme kuuli meid�n
keskustelumme, ja kun oli p��tetty haudata kirkkomaalle, niin h�n
rupesi allap�in valittamaan, miksi muka viemme niin kauvas pois. T�m�
teki �itiin syv�n vaikutuksen, ja siit� hetkest� huomasin h�nen
ottaneen t�m�n kysymyksen omakseen ja j��neen yht� raskaasti
kahdenvaiheille kuin olin min�.
Naiset el�v�t tunnemaailmassa, ja tunteillaan he totuuttakin vainuavat
ja totuuden vihdoin l�yt�v�t.
Sit� en silloin ymm�rt�nyt, vaan pidin ainoastaan omaa j�rjen syyt�
p�tev�n� ja tuota tunteen syyt� asiaan kuulumattomana.
Johonkin p��t�kseen tullaksemme j�timme kysymyksen kohtalon
ratkaistavaksi. P��timme niin, ett� jos pappi suostuu hautaamaan
kastamattoman lapsen tavallisella tavalla kirkkomaahan, niin hautaamme
sinne, mutta jos h�n panee esteit� niin hautaamme kotiin ilman mit��n
kirkonmenoja. L�ksin pappilaan. Kirkkomme on Suomen vanhimpia. Se on
rakennettu kivilohkareista, jotka ovat aikain kuluessa hienosti
sammaltuneet. Molemmat kiviset p��tysein�t kohoovat mahtavina,
ter�v�kulmaisina kolmioina korkean ja jyrk�n pystykaton ylimp��n
harjaan saakka, joka on pantu niinkuin p�rekatto, p�rein� vaan
py�ristetyt laudat. Harjalla istuu aina rivi mustia naakkoja, josta osa
tuon tuostakin l�htee lentoon huutaen tuota tuttua: djakke, djakke, ja
palaavat heti j�lleen takasin, jolloin toiset l�htev�t. Tietysti ovat
kirkon rakentaneet j�ttil�iset.
Hautuumaan ohi p��sty� poikkesin pappilan tielle.
Pian alkoi k��nteess� n�ky� ensin punainen jyv�aitta, ja sitten sen
takaa pappilan rakennuksen laudoilla vuorattu, kellert�v�nharmaaksi
maalattu p��ty. T�m�n ei aivan korkean, mutta leve�n ja pitk�n,
koruttoman, puhtaan talon edess� on laaja, puutarhan tapainen piha.
Mutta tasaisia teit� oli suurella tarkkuudella luotu kaikkialle, joista
tullut lumi oli kasvattanut kinokset viel�kin suuremmiksi, niin ett�
rakennus ja punertavat taloushuoneet pihan toisessa p��ss� olivat
ikkunia my�ten lumiin uponneet ja n�ytti pappila kylm�n valkeuden
rinnalla sit�kin l�mpim�mm�lt�. P��rakennuksen oven edess� oli tuoreita
havuja. Ensin tullaan suureen suljettuun kuistiin, sitten tilavaan ja
korkeaan eteiseen, jossa on vaatenauloja ymp�ri seini� ja kaksoisovi
auki ruukkukasveilla t�ytettyyn saliin; siit� taas on ovi auki viel�
johonkin huoneeseen vasemmalla, josta vanha rovasti nyt paraillaan tuli
minua vastaan. Niinkuin hienosti sammaltunut kirkko, niinkuin t�m�
hiljainen pappilan talo ja sen valoisa, kukkainen sisustus teki
turvallisen rauhan vaikutuksen, niin vaikutti rovastinkin vakaa ja
hiljainen olento. Minun asiani tuntui minusta sill� hetkell� olevan
jotakin kolkkoa loukkausta koko t�t� vuosisatojen luomaa tyyssijaa
kohtaan, jossa sadat ja tuhannet ihmiset minua ennen olivat k�yneet
pyyt�m�ss� sek� syntyneitten ett� vainajiensa siunaamista, ilman ett�
v�hink��n murunen oli tarvinnut rapista kalliista muinaismuistosta.
Previous Page
| Next Page
|
|