|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
Her�tty�ni koetin ensin nauraa.
Seuraavana y�n� n�in saman unen, enk� min� silloinkaan itkenyt.
Monena y�n� n�in aina vaan sit� samaa unta, kunnes siit� her��minen
teki kipe�mp�� kuin jos olisi l�vistetty, alkaen p��laelta kantap��h�n
asti. Kuinka paljon kipe�mmin se koski kuin jos syd�mmeni kaikki
salaisuudet olisi maailman kuuluville huudettu!
Aloin ymm�rt��, ett� jokin voima tahtoo saada minut itkem��n. Mutta
min� en sittenk��n itkenyt, vaan kannoin kuormaa, joka oli raskaampi
kuin j�ttil�isen, joka hartioillansa koko maailman kantaa.
Olisin kamppailussa ehk� tappiolle joutunutkin, elleiv�t ihmiset olisi
minua vihdoin jumalan kovista kourista pelastaneet.
Tapahtui n�et niin, ett� vallesmannin mets�koirat vetiv�t lapsen
ruumiin tunkiosta ja minut tutkittiin kaiken kyl�n kuullen, tuomittiin
ja vietiin kehruuhuoneelle. Siit� hetkest� saakka olin unestani vapaa
ja se mik� oli muille rangaistusta se oli minulle sulaa lepoa ja
pelastusta.
Lepoa oli minulle kehr��j�toverini ilkkuva rivous, pelastusta heid�n
pohjaton paatumuksensa. Heid�n rivoutensa tuli minun rivoudekseni ja
heid�n paatumuksensa minun paatumuksekseni muuttui, ett� y�n
yksin�isyydess�kin syd�mmeni portit nyt jumalien kolkutusta kest��.
Pelotelkaa lapsianne meill� ja visusti vartioikaa meit�, sill�
totisesti ken meist� t��lt� vapauteen lasketaan, se levitt�� saastaa
maailmaan, se kaikki taivaan pyh�t nauraa ja kaiken hyv�n herjaa.
Korkeammiksi, korkeammiksi rakentakaa muurit ja kaksinkertaisiksi
ristikot vahvistakaa!
�HILJAISUUDESSA�
(Er�s muisto)
Meid�n puolentoista-vuotias tytt�mme oli sairastunut keuhkokuumeeseen
ja viikon kuluttua tuli viel� aivokuume lis�ksi. H�n joko ��neens�
valitellen nyppi huuliaan ja peitett��n tai makasi tajuttomana, silm�t
auki. L��k�ri, lapsen n�hty��n, teki kohta johtop��t�ksens�, ja jos
viivytteli sit� meille sanomasta, niin n�ht�v�sti vaan s��list� meihin.
H�n ilmaisi kautta rantain, ettei ollut juuri mit��n toivomista, ja
l�ksi. Kutsuimme viel� toisen l��k�rin siin� toivossa ett� t�ll� olisi
ollut enemm�n luottamusta paranemisen mahdollisuuteen. T�m� toinen
l��k�ri alkoikin hoitaa lasta, muutti itse vesik��reit� joka kolmas
tunti ja silmi�ns� ummistamatta valvoi kokonaisen y�n lapsen vuoteen
��ress�. Mutta aamupuoleen h�nkin sanoi, ettei ole mit��n toivoa lapsen
paranemisesta, ja matkusti pois.
Auringon noustessa n�imme kaikki selv�sti, ett� lapsella oli jo
kuolemankamppaus edess�. K�siss� ja suupieliss� alkoi k�yd� omituisia
nytkytyksi� ja hengitysjaksojen v�linen aika oli pidennyt.
Soitimme kolmannen tohtorin. H�n saapui hevonen vaahdossa, pitk�
turkkinsa ja suuri karvalakki ihan lumisina, vaikkei lunta satanut. H�n
hyp�hti reippaasti reest� ja nousi puoli juoksussa portaita yl�s.
--Lapsi parka,--h�n sanoo n�hty��n pienokaisen ja silittelee sen p��t�
ja koettelee suonta,--niit� on paljon t�mm�isi� tapauksia t�h�n
aikaan,--Ja h�n kertoo tapauksen, jossa lapsi oli, ihme kyll�,
parantunut.
--Onko siis toivoa?--kysyimme.
--Ei, ei suinkaan. Olen aivan vakuutettu siit�, ett� huomenna t�h�n
aikaan kaikki on lopussa, tai ehk� jo t�n��n iltap�iv�ll�kin,--sanoo
h�n rauhallisella ja lempe�ll� ��nell�.
Ja v�h�n aikaa istuttuansa h�n nousee ja sanoo rohkasevasti: �no, nyt
minun t�ytyy kiirehti� toisten sairaiden luo, niit� on paljon.� J�tt��
hyv�stit, istuu rekeen, kuski napauttaa pitk�ll� pystypiiskallaan
hevosta ja lumip�lyn� he tuprahtavat n�kyvist�.
Iltap�iv�ll�, niinkuin tohtori oli sanonut, piteni hengitysten v�li
huomattavasti yh� pitemm�ksi ja pitemm�ksi, ja vihdoin ei tullut uutta
hengityst� en�� ollenkaan.
Previous Page
| Next Page
|
|