|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
En ole tavallinen langankehr��j�, jonka rukki l�mpim�ss�
pirttih�m�r�ss� hyrr��. Olen kehr��j� kruunun valoisissa saleissa,
jonka kolea y�sija on kivisein�kopissa ja jonka unettomille kasvoille
kuu piirtelee rautaristikon varjot.
N�en ristikon l�pi kolkan nukkuvata kaupunkia. Valot ovat sammuksissa.
Yhdess� talossa vaan syttyi tuike keskelle y�t�. Liek� lapsi her�nnyt
eik� ota nukkuakseen.
Nuku, nuku, kaikki nukkuvat, pahat vaan valvoo.
Ei viisas �iti susilla lastansa s�ikyttele, sudet ovat kaukana, mutta
sanoo: kehr��j� tulee! Ja lapsi kysyy: �iti, mik� on kehr��j�? Niin
�iti sanoo: se on jumalaton siki�ns� surmaaja, joka rikostaan kehr��
tuolla punasten tiilimuurien takana; siell� istuvat rivitt�in ja rukit
lupisevat, ja vihaset silm�t paistavat kuin �isen huhkaimen, ja vahdit
heit� vartioi, sill� jos kuka heist� vaan irti p��see, niin verinen
veitsi k�dess� se samoo ymp�ri maailman sinisilm�lapsia surmaten. Ja
lapsen syd�n kouristuu, ja se nukkuu kauhusta tainnuksiin, eik�
ilmoisna ikin� sit� kehr��j�n hirmua unhota, vaan aikuiseksi p��sty��n
uudet muurit meid�n ymp�rillemme nostaa ja eteemme lis�ristikot
rakentaa.
Ja oikeassa olet, �iti, jumalattomia me olemme. Taivaan pyh�t me
nauramme ja maailman hyv�t me herjaamme. Eik� ole niin pime�t�
salaisuutta, ettemme sit� ilkkuen toisillemme kertoisi. Paatumus meit�
yhdist�� rivoksi joukoksi, ett� viel� y�nkin yksin�isyydess� syd�ntemme
portit jumalien kolkutusta kest�v�t.
Mutta nyt sinulle kerron milloin jumala minut j�tti, nyt sinulle
salaisen virteni laulan, kelme�n kuun piirt�ess� rautaristikon varjot
kasvoilleni.
Mist� syyst� tapoin?
Ymm�rt�m�tt�myydest�. Olin maailmassa yksin. Sieluni syvin salaisuus
olisi synnytt�misen kautta tullut ilmi,--sellainen salaisuus, jota en
olisi pystynyt ilmaisemaan, en vaikka minua olisi hengett�m�ksi
tukahutettu tai tulessa el�v�lt� k�rvennetty.
Tietysti, ajattelinhan tappaa itseni ennenkuin synnyt�n, mutta
ruumiinpesij� olisi salaisuuteni n�hnyt ja sittenkin kyl�lle kertonut.
Ja se ei saanut, se ei saanut tapahtua! On salaisuuksia, joiden
ilmitulemisen ajatuskin koskee kipe�mmin kuin syd�nhaavan raateleminen
soraisella raudalla. Sent�hden en tappanut itse�ni. En my�s karkuun
l�htenyt, sill� olin palveluksessa ja virkavalta olisi minut
saavuttanut.--Ajattelin: menen rannan veteen synnytt�m��n ja niin lapsi
tukehtuu ennenkuin on el�m��n ruvennut. Tai ajattelin: kaivan kuopan
valmiiksi, ja ennenkuin ehtii heng�ht�m��n sys��n multaa p��lle.
Mutta en tarvinnut upottaa enk� kuoppaan sy�st�. Sill� n�hty��n
onnettoman tilani ja etten pystynyt salaisuuttani ilmaisemaan, jumala
s��li minua ja esti murhasta. Onnellisesti ihmisilt� salattuani mit�
tuleman piti, synnytin kenenk��n aavistamatta lepikkoon. Odotin
parahdusta, mutta ei parahtanut eik� liikahtanut. Kohottausin
istualleni, ja n�in, ett� napanuora oli valmiiksi kiertynyt kolmasti
kaulan ymp�ri. Olisi tarvinnut vaan vet�� tiukemmalle, niin lapsi olisi
tukehtunut. Mutta jos olisin kierinyt auki, niin olisi ehk� j��nyt
el�m��n. Min� en tehnyt kumpaakaan. Ja saamatta henke� se hyv�n aikaa
aukoili suutansa, niinkuin vedest� nostettu ahven. Sitten alkoi ruumis
nytk�hdell�, vavahti pari kertaa, eik� suu auennut en��.
Olinko min� mik��n lapsensurmaaja?
Mink� min� kuolleella teen, ajattelin. Ja salasin kaikki.
Kaivoin sen tunkioon, kun olin kuullut siten nopeimmin murtuvan, ja
my�s senvuoksi, ett� jos se sielt� olisi l�ytynyt, niin l�yt�j�n� ei
olisi voinut olla kukaan muu kuin se, joka talven tultua tunkion
pellollensa ajaa. Mutta se oli lapsen is�. Ajattelin: n�hk��n h�nkin
mihin on siki�ns� hyl�nnyt!
Ja ilmestyin ihmisten ilmoille niinkuin ei mit��n olisi tapahtunut.
Eik� kukaan mit��n ep�illyt. Jumalan kanssa taas luulin asian jo
ennest��n niinhyvin kuin sovituksi.
Mutta sit� poloista suun aukomista en voinutkaan unohtaa.
Ja er��n� y�n� n�in unta, ett� min� nopeasti kierin auki sen nuoran ja
lapsi avasi silm�ns� ja kirkkaasti hymyili minulle. Samassa sill� oli
vaatteet yll��n ja min� nostin sen syliini istumaan ja se osasi
lepert��: �iti, �iti! Meill� oli m�kki alhaalla harjun rinteell�.
Rappusten edess� oli py�re� kukkapenkki ja p�hkin�puulehtoja. Ja kun
j�tin lapsen yksikseen, noutaakseeni kaivosta vett�, niin minun jo ehti
tulla h�nt� ik�v�, ja menness�ni min� huutamalla puhelin sille, ett� se
herke�m�tt� tuntisi l�sn�oloni. Ja kuulin sen aina sopertavan: �iti,
�iti! Ja tultuani laskin korvon k�sist�ni ja taas otin syliini ja se
pienill� k�t�sill��n leikki hivuksieni kanssa ja sivusi kasvojani. Ja
kun moneen kertaan suudeltuani poskia ja kaulaa painoin p��ni sen
rintaa vasten, niin l�mmin paita tuoksui rakkaalle, rakkaalle
lapselleni.
Previous Page
| Next Page
|
|