Kaukonäkijä by Jonas Lauritz Idemil Lie


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 9

Vaimostani oli v�hitellen tullut h�nen ainoa sairaanhoitajansa. H�n k�vi
yst�v�ni luona pari kertaa p�iv�ss� ja j�i istumaan h�nen vuoteensa
��reen. H�n piteli silloin mielell��n vaimoani k�dest� tai pyysi h�nt�
lukemaan jotakin vanhasta raamatusta. H�n etsi siit� tavallisesti
sellaisia kohtia Vanhasta Testamentista, miss� puhutaan kahden ihmisen
v�lisest� rakkaudesta. Erityisen mielell��n h�n kuunteli kertomusta
Jaakobista ja Raakelista.

Vaimoni, joka v�hitellen koko syd�mell��n oli kiintynyt sairaaseen
yst�v��ni, uskoi minulle er��n� p�iv�n�, ett� h�n luuli tiet�v�ns�, mik�
h�nt� vaivasi; se ei voinut olla muu kuin onneton rakkaus.

Niin liikuttavan kauniina, kuin h�n siin� lep�si kuoleman l�hestyess�,
h�n ei koskaan ollut toista ihmist� n�hnyt.

Hymy huulillaan makasi h�n niin hiljaa, kuin olisi h�n ajatellut
suloista kohtausta, johon h�n oli kutsuttu tulemaan heti, kun h�n oli
valmis j�tt�m��n yst�v�ns� t��ll� maan p��ll�.

Er��n� iltana h�n pyysi vaimoani j��m��n h�nen luokseen.

Kello yhdeks�n tultiin minua hakemaan, mutta p��sty�ni sinne h�n ei
en��n ollut el�vien joukossa.

H�n oli pyyt�nyt vaimoani lukemaan h�nelle er��n kohdan Korkeasta
Veisusta, jonne h�n oli pannut merkin. Se oli toinen luku, jossa sulho
ja morsian puhuvat kesken��n ja joka alkaa sanoilla:

�Olen Saaronin ruusu ja laaksojen lilja� ja loppuu n�in: �Kunnes p�iv�
p��ttyy ja varjot h�ipyv�t, kulje, ole kuten mets�vuohi, minun rakkaani;
tai kuten nuori peura Betherin vuorilla.�

H�n oli tahtonut kuulla t�m�n kahteen kertaan, mutta keskell� lukemista
h�n oli hiljaa vaipunut ikuiseen uneen.

Ja siin� h�n nyt lep�si kauniina kuolemassa, hiljaa hymyillen kuin
tervehtisi h�n pyh�� lehtoa Betherin vuorien tuolla puolen.

Seuraavana kev��n� oli er��ll� haudalla kaupungin hautausmaalla
puuristi, jonka juurella kasvoi orjantappurapensas.

Siin� lep�� yst�v�ni David Holst.

* * * * *

Ik��nkuin johdatukseksi yst�v�ni el�m�ntarinaan l�ysin min� siihen
liitettyn� er��n luvun, josta osa n�ytt�� olevan kirjoitettu my�hemm�ll�
ij�ll�. Se todistaa, miten syv�sti h�nen mielens� oli juurtunut
kotiseutuun ja mill� rakkaudella h�n oli kiintynyt siihen.




TOINEN OSA.




David Holstin muistiinpanot.

RUIJA JA RUIJALAINEN.


Jos ihminen, joka el�� niin synk�ss� todellisuudessa kuin min�, uskaltaa
puhua mielikuvituksesta -- miten monta ja miten kaunista kuvitelmaa
onkaan s�rkynyt minulta t��ll� Kristianiassa, senj�lkeen kun pari kolme
vuotta sitte j�tin kotini Ruijassa ja tulin ylioppilaaksi -- miten
harmaa ja v�rit�n onkaan maailma t��ll� etel�ss�, miten pienet ja
pikkumaiset sek� ihmiset ett� olot sen rinnalla, mit� olin kuvitellut!

K�vin er��n� iltap�iv�n� muutamien yst�vien seurassa vuonolla
kalastamassa, ja me pidimme tietysti kaikki hyvin hauskaa -- kaikki
paitsi min�, vaikka erinomaisen hyvin osasin ik�v�ni peitt��.

Minulla ei todellakaan ollut hauskaa!

Istuimme litte�pohjaisessa leve�ss� veneess�, jota he sanoivat
�proomuksi� ja joka muistutti pesuammetta. Me ongimme koko iltap�iv�n
sameassa vedess� muutaman kyyn�r�n syvyydell� hienolla siimalla, ja
saimme yhteens� seitsem�n, sanon seitsem�n valkoturskaa -- ja sitte me
soudimme sangen tyytyv�isin� kotiin.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 6th Jul 2025, 15:05