|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 8
T�m� uusi, h�nelle outo suhde n�ytti my�skin tuottavan h�nelle
viihdytyst�. Mutta kuukauden kuluttua h�nen mielens� taas alkoi
synkisty�. Huomasin selv��n, ett� meid�n k�yntimme h�nen luonaan
vaivasivat h�nt�, ja siksi me my�skin v�h�ksi aikaa j�timme ne sikseen.
H�n vietti kaiket p�iv�ns� lev�ten sohvallaan huoneen pimeimm�ss�
sopukassa.
Er��n� iltana palvelustytt� kertoi kuulleensa huoneesta itkua ja
nyyhkytyst�; h�n ei siksi tahtonut menn� sis��n, vaan j�i seisomaan oven
ulkopuolelle. Hetken kuluttua h�n luuli kuulevansa sairaan hartaasti
rukoilevan, vaikkei h�n sanoja eroittanut. Seuraavana iltana h�n kuuli
h�nen soittavan hiljaista s�velt� aivan kuin viululla, josta ei ��ni
oikein ottanut l�hte�kseen.
Kun seuraavana aamup�iv�n� tulin h�nen luokseen, oli h�nen mielens�
kokonaan muuttunut; ja ihmeekseni min� huomasin, ett� viulu, joka kuten
ennenkin haljenneena ja jousi vierell��n riippui sein�ll�, nyt oli
puhdistettu ja ett� siin� oli uudet kielet. P�yd�ll� vuoteen ��ress�
n�in my�s vanhan raamatun, jota en koskaan ennen ollut huomannut,
luultavasti siksi, ett� h�n aina oli pit�nyt sit� kuten pyh�� esinett�
k�tkettyn� kaappiinsa.
H�n n�ytti tavallista raukeammalta ja rasittuneemmalta; mutta h�nen
kasvoillaan oli kirkastunut ilme kuten miehell�, joka on taistellut
kohtalonsa kanssa ja vihdoin saavuttanut rauhan ja tyydytyksen.
Jos k�visi p�ins�, h�n pyysi, niin tahtoisi h�n mielell��n viel� samana
p�iv�n� puhutella vaimoani; minun kanssani puhuisi h�n mieluimmin heti,
ja siksi pyysi h�n minua hetkeksi j��m��n h�nen luokseen.
Hymyillen -- tuota samaa hiljaista hymy�, h�nen oman kauniin
salaisuutensa hymy�, jonka tunsin niin hyvin entisilt� ajoilta, mutta
jota h�nen nyt ei en��n tarvinnut peitt�� -- h�n k��ntyi minun puoleeni
ja laskien k�tens� olkap��lleni katsoi minua vakavasti silmiin ja sanoi:
�Rakas hyv� Fredrikini! En voi sanoa sinulle miksi, mutta tied�n
varmaan, etten el� niin kauan, ett� n�kisin kev��n koittavan. Sit�, mik�
minulta puuttuu, et sin� eik� kukaan muukaan ihminen voi minulle antaa,
vaan Jumala yksin. Mutta kaikista yst�vist�ni olet sin� ollut minua
l�hinn� ja sinun yst�vyytesi on ulottunut syvemm�lle, kuin mit� voit
aavistaakaan. Sinulla on oikeus tuntea se, joka on ollut yst�v�si. Kun
min� olen mennyt -- ja se on varmaan tapahtuva viel� t�n� talvena, ehk�
pikemmin kuin sin� sairauteni kannalta katsoen luuletkaan -- l�yd�t
kaappini laatikosta joukon muistiinpanoja. Ne sis�lt�v�t nuoruuteni
tarinan, mutta niin vaatimaton kuin se onkin, on sill� kuitenkin ollut
ratkaiseva merkitys koko el�m�lleni. Se on kertova sinulle, ett� maailma
on ollut minulle raskas, ylen raskas, ja ett� olen iloinen kuin
vapautettu lintu saadessani sen ij�ksi j�tt��.�
�Oli aika�, h�n lis�si hetken mietitty��n, �jolloin toivoin saavani
viimeisen leposijani er��n pienen kirkon vierell� Ruijassa; mutta nyt
min� uskon, ettei paikka mit��n merkitse ja ett� voin lev�t� yht�
rauhallisesti t��ll�kin.�
N�in puhuttuaan h�n puristi k�tt�ni ja pyysi minua k�ym��n vaimoani
hakemassa.
Kun t�m� saapui, h�mm�styi h�n n�hdess��n yst�v�ni niin keve�ll� ja
valoisalla mielell�, ettei h�n sellaiseksi olisi voinut h�nt�
kuvitellakaan. Yst�vyyden nimess� pyysi h�n vaimoltani nyt pient�
palvelusta. Se oli oikeastaan vain p��h�npisto; mutta jos h�net
kutsuttaisiin pois, t�ytyi vaimoni luvata kev��ll� istuttaa h�nen
haudalleen orjantappurapensas.
Miten surullinen h�nen pyynt�ns� oli ymm�rsi vaimoni vasta minun
kerrottuani h�nelle, mit� yst�v�ni sit� ennen oli minulle uskonut. Sill�
vaimoni kanssa puhuessaan oli David Holst n�ytt�nyt niin iloiselta ja
onnelliselta, ett� kaikki surullisuus ik��nkuin h�lveni.
Yst�v�ni ennustus n�ytti liiankin pian toteutuvan. Vaikka h�nen
mielentilansa muuttui yh� valoisammaksi, ik��nkuin uusi el�m�ninto olisi
sit� kirkastanut, kulki h�nen tautinsa kuitenkin p�iv� p�iv�lt� kohti
kuolemaa.
Er��n� p�iv�n� l�ysin h�net vuoteesta, miss� h�n nykyisin suurimmaksi
osaksi vietti p�iv�ns�, innoissaan katselemassa, miten pikku poikani
Anton h�nen kannettomasta viululaatikostaan oli tehnyt h�yrylaivan, jota
h�n kuljetti lattialla, k�yden milloin miss�kin vieraassa satamassa. Kun
tulin h�nen luokseen, kertoi h�n hymyillen, ett� h�n oli k�ynyt kotonaan
Ruijassa ja taas leikkinyt sen rannoilla.
Previous Page
| Next Page
|
|