|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
T�m� kaikki ihan inhoitti minua; sill� samanlainen kuin t�m� proomu
vailla k�li�, jonka avulla se voisi kulkunsa ohjata, vailla purjeita,
joita ei voi ajatella siihen kunnolleen asetetuiksikaan, ilman
aallokkoa, jota se ei voisi edes kest��k��n ja samanlainen kuin t�m�
harmaa, samea, tyyni meri, jossa korkeintaan muutama pieni valkoturska
loiskii -- on minusta pohjaltaan koko el�m� t��ll�p�in. Ei sill� miss��n
suhteessa ole muuta tarjottavana kuin tuollaisia pieni� turskanpoikasia.
Toisten siin� jutellessa muistui mieleeni kalaretki, jonka pieness�
kolmihankaisessa veneess�mme kerran teimme kotiseutuni rannikolla
oleville Mennink�issaarille, kalaretki, miss� _h�n_ oli mukana -- miten
toisenlainen p�iv�, miten toisenlainen vene, miten toisenlaiset
seikkailut! Kuinka k�yh��, yksitoikkoista ja seikkailutonta onkaan
kotiseutuuni verraten el�m� n�ill� rikkailla, viljaa kasvavilla
savipelloilla, t�ll� h�yrylaivasavun peitt�m�ll� Kristianian sel�ll� tai
itse t��ll� kaupungissa!
Mutta jos min� lausuisin julki ajatukseni, niin n�m� ylpe�t ihmiset
saisivat suuret silm�t.
Kun t��ll� puhutaan kalastuksesta, tarkoitetaan sill� muutamia laihoja
apajia, v�h�n turskaa ja muuta pient� kalaa.
Ruijalainen k�sitt�� kalastuksen kuten kaiken muunkin tuhatkertaiseksi,
h�n tarkoittaa Lofotein ja Ruijan miljoonia, ja sen lis�ksi viel� lajien
ylenm��r�ist� moninaisuutta, valaskaloista alkaen, jotka suuret,
kohisevat kalaparvet edess��n vett� ruiskuttaen temmelt�v�t salmissa,
aina kaikkein pienimpiin kaloihin asti.
Ainoa harvinainen kala, jonka t��ll� olen n�hnyt ja jota siksi my�skin
aina katselen miss� sen vain tapaan, on kulta-ja hopeakala, jota
pidet��n lasikuvussa kuten kanarialintua h�kiss�; mutta seh�n on
kotoisin toisesta, etel�isest� seikkailumaasta.
Puhuessaan linnuista ei ruijalainen my�sk��n, kuten ihmiset t��ll�p�in,
tarkoita jotakuta sy�t�v�ksi aijottua linturaukkaa, vaan h�n ajattelee
��ret�nt�, taivaant�yteist� karjaa, joka valkoisena hy�kylaineena
kaareilee ilmassa lintuvuorien ymp�rill� ja suurena, kirkuvana,
temmelt�v�n� lumiry�ppyn� peitt�� hautomapaikat.
H�n ajattelee haahkaa, sorsaa, ranta-harakkaa uimassa vuonoilla ja
salmissa tai parvissa luodoilla istumassa, kalalokkeja, merikotkia,
kuikkia ilmassa kiit�m�ss�, h�n ajattelee sarvip�ll�� ilke�sti ulvomassa
tunturirotkoissa -- sanalla sanoen, h�n tarkoittaa kokonaista
lintumaailmaa, ja h�nen on vaikea rajoittaa k�sityksens� johonkin
yksin�iseen metsoparkaan, jonka syd�met�n ihminen yll�tt�� ja tappaa,
kun se auringon noustessa yli honkaisen harjan lemmitylleen kuhertelee.
T�m�nseutuisten laihojen marjamaitten asemesta on ruijalaisella
peninkulmanlaajat muurainsuonsa.
Simpukoista pitkin pituuttaan k�yhien rantamien sijaan muistuu h�nen
mieleens� rannikko, jonne meri on mit� runsaimmin siroitellut
ihmetelt�v�n monimuotoisia, kaikenkirjavia n�kinkenki�.
Ruijassa ovat yleens� kaikki luonnonsuhteet ylen voimakkaat ja usein
��rimm�isyyteen asti toistensa vastakohtia.
Sill� on er�maansa, ��rett�m�t, yksitoikkoiset kuten alkuaikoina,
jolloin siell� ei viel� ihmisi� asunut, mutta keskell� n�it� er�maita on
sill� my�skin ��rett�m�t luonnonrikkautensa. Sill� on aurinkonsa ja
kes�inen ihanuutensa, jonka p�iv� ei kest� kaksitoista tuntia, vaan
lakkaamatta y�t p�iv�t kolme kuukautta, jolloin usein saa k�ytt��
naamaria suojana s��skiparvia vastaan.
Mutta t�m�n vastakohtana on sill� my�skin pime� ja peloittava, yhdeks�n
kuukautta kest�v� y�ns�.
Kaikki on siell� j�ttil�ism�ist�, mutta siell� ei ole ��rim�isten
vastakohtien v�lill� noita v�h�p�t�isi� v�limuotoja, joille rauhallinen
el�m� t��ll� etel�ss� on perustettu; nuo suhteet soveltuvat, toisin
sanoen, paremmin mielikuvitukselle, seikkailuhalulle, uhkarohkeudelle,
kuin kylm�lle j�rjelle ja hiljaiselle, tasaiselle toiminnalle.
Ruijalainen saattaa sent�hden t�nne tultuaan alussa tuntea olevansa
jonkinlainen Gulliver, joka on joutunut Lilliputtien maahan, eik� h�n
yleens� oikein sovi yhteen asukkaitten kanssa, ennenkuin h�n on
muodostanut vanhat totutut k�sityksens� t�m�n k�yh�n, j�rkev�n
todellisuuden mittakaavan mukaan, toisin sanoen, ennenkuin h�n on
oppinut k�ytt�m��n j�rke�ns� mielikuvituksen asemesta.
Previous Page
| Next Page
|
|