|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 46
Min� kiersin k�sivarteni h�nen ymp�rilleen ja suutelin h�nt� l�mpim�sti
kerran, kaksi, kolme kertaa, kunnes Susanna irtautui minusta.
H�nen puhuessaan oli minulle selvinnyt, ett� h�n voimakkaalla,
terveell�, lempe�ll� luonteellaan taisteli meid�n molempien puolesta,
puolustaen oikeutta, jota ehkei sanoilla voitu todistaa, mutta jonka
pyhyyden tunsin olevan kaikkien mutkikkaitten todistusten yl�puolella.
Omistin nyt Susannan paljoa syvemmin ja todellisemmin, kuin mit� koskaan
olin uneksinutkaan; sill� nyt min� ymm�rsin, ett� kaikki se, jota voisi
sanoa ritarilliseksi uhrautumiseksi minun puoleltani, oli paljon
alhaisempaa kuin meid�n rakkautemme, oli yksinkertaisesti arvoton
loukkaus sit� kohtaan.
Todellisessa rakkaudessa kantavat molemmat yhdess� risti�, ja se, joka
ritarillisesti tahtoo sit� yksin kantaa, riist�� vain toiselta osan
h�nen pyhimmist� oikeuksistaan.
* * * * *
Tunti t�m�n uudistettuihin lupauksiin ja vakuutuksiin p��ttyneen
kohtauksen j�lkeen istuin min� melkeinp� pilkkosenpime�n� talvi-iltana,
jota vain lukemattomien pienten, harmaitten pilvien takana kiert�v� kuu
valaisi, is�ni ja molempien Martinezien kanssa viisihankaisen veneemme
per�ss�.
Is�ni istui harvasanaisena per�� pit�m�ss�, ja miehet soutivat venett�
salmesta puhaltavaan kovaan vastatuuleen saadakseen loppumatkaksi tuulta
purjeisiin.
Istuin hiljaa ajatellen kaikkea sit�, mik� t�ll� lyhyell� vieras
k�ynnill� oli tapahtunut, ja min� tunsin itseni sanomattoman
onnelliseksi.
Keskiy�n aikaan tulimme kotiin. Koetin pysy� valveilla saadakseni
ajatella Susannaa ja sit�, mit� h�n oli minulle puhunut, mutta
vaivuinkin sike��n uneen ja her�sin mieli t�ynn� terveytt�, onnea ja
iloa, sellaista, jota tuntee vain se, jolle on suotu onnellisen ihmisen
virkist�v� uni.
N�in k�vi joka y�. Nukuin ennenkuin olin enn�tt�nyt Is�meid�n loppuun,
aloin aamuni laulelulla ja olin koko p�iv�n melkeinp� vallattoman
iloinen, keve� ja ty�nhaluinen.
K�vi toteen mit� Susanna oli sanonut, ett� rakkaudestamme koituisi
minulle terveydenl�hde, tehokkaampi kuin mit� mik��n l��k�rin viisaus
olisi voinut keksi�.
Kymmenes luku.
MYRSKY.
Loppiaisen j�lkeisen� lauantaina nousi iltap�iv�ll� tavattoman ankara,
kaksi p�iv�� kest�v� myrsky, jonka moni viel�kin kertoo olleen kaikkein
hirmuisimpia, mik� miesmuistiin on raivonnut Lofotenissa.
Rajuilma yh� kiihtyi y�n tullessa; tunsimme, mitenk� rakennuksemme joka
myrskyn vihurilta huojui, �hki ja ryski liitoksissaan, ja me istuimme
kaikki kuin hiljaisesta sopimuksesta valvoen lampun ��ress�.
Ikkunanluukut, ovet ja aukot suljettiin huolellisesti. Tuulen kiskomat
kattotiilet romahtelivat jyristen kattoa pitkin, niin ett� pelk�simme
niiden murtavan sen rikki, ja savutorvet p��stiv�t tuulessa kamalia,
kumeasti t�r�ht�vi� ��ni�, jotka sis�ll�olijoista milloin kuuluivat
kauhealta y�lliselt� j�ttil�iskirkunnalta, milloin taas muistuttivat
rajua h�t�huutoa.
Me istuimme kaikki vaieten tuvassa; ��nett�myyden katkaisi vain silloin
t�ll�in jokin huomautus ilmasta tai joku talonv�est�, joka palasi tupaan
kierretty��n tarkastusmatkalla talon ymp�ri.
Is�ni istui levottomana, pel�ten myrskyn s�rkev�n ranta-aitan ja
lahdenpoukamassa olevan jahdin, vaikka se jo iltap�iv�ll� oli
kolmenkertaisesti kiinnitetty rantaan kovan aallokon t�hden, joka
sataman hyv�st� asemasta huolimatta myllersi siell�.
Previous Page
| Next Page
|
|