|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 47
N�in h�nen v�h�n v�li� liitt�v�n k�tens� ristiin ik��nkuin rukoillakseen
ja sitte kotvan kuin virkistyneen� kulkevan edestakaisin lattialla,
kunnes pelko taas sai h�net valtoihinsa ja h�n istahti, synkk�n� ja
kalpeana tuijottaen eteens�.
Rajuilma yh� vain kiihtyi.
Kerran kuulimme kumean jyrin�n, joka hyvin saattoi tulla ranta-aitasta
p�in. Huomasin, miten hikihelmet nousivat is�ni otsalle, ja syv� tuska
valtasi minut n�hdess�ni h�nen ahdistuksensa, tiet�en, etten voinut
panna kortta ristiin h�nt� auttaakseni.
Tuokion kuluttua h�n kynttil� k�dess��n l�ksi ty�huoneeseen ja palasi
tuoden mukanaan suurilla kirjasimilla painetun virsikirjan, josta h�n
haki esille rukouksen ja merih�d�ss� laulettavan virren.
Kutsumatta kokoontui v�ki tupaan hartaushetke� pit�m��n.
Is�ni istui virsikirja suurissa, karkeissa k�siss��n, jotka h�n oli
pannut ristiin p�yd�lle molempien kynttil�in v�liin. H�n luki ensiksi
rukouksen ja lauloi sitte virren, v�rssy v�rssylt�, ja ne meist�, jotka
osasivat s�veleen, yhtyiv�t v�hitellen loppukertoon.
T�m� muistutti t�ydelleen rukoushetke� kajuutassa laivan ollessa
vaarassa, ja varmaan johtuikin t�llaisen rukoushetken pit�minen is�n
mieleen h�nen muistellessaan samantapaisia vaaran hetki� vaivalloisilta
nuoruudenajoiltaan.
Hartaushetken aikana tuntui meist� kaikista, kuin myrsky sen kest�ess�
olisi tauonnut ja taas sen p��ttyess� alkanut kiihty�.
Vanhemman Martinezin kerrottiin sill� aikaa yl�kerrassa maanneen
polvillaan vuoteensa ��ress� ristiinnaulitun kuvan edess�, tehden
lakkaamatta ristinmerkkej�. H�nell� oli kuitenkin v�hemm�n kuin meill�
syyt� pelkoon, sill� h�nen prikins� oli erityisen lujasti ankkuroituna
l�hell� rantaa pieness� lahdelmassa, joka oli suojassa sek� myrskylt�
ett� merenk�ynnilt�. H�n katui kuitenkin nyt suuresti, ettei h�n ollut
mennyt laivaan poikansa ja laivav�kens� luokse.
Aamupuoleen y�t� ilma hiukan asettui, ja kovin v�syksiss� kun olimme,
paneuduimme maata; ainoastaan pari talonv�est� j�i edelleenkin
valvomaan.
Vasta kun seuraavana aamuna klo kymmenen aikaan ilma seestyi, saatoimme
n�hd� myrskyn aikaansaaman h�vityksen.
P��rakennuksesta irroittuneita kattotiilej� vieriskeli sadoittain
pihalla, tuulenpuolella oli osa sein�laudoituksesta riuhtaistu irti, ja
laiturin ��rim�inen osa oli painunut veteen, sill� aallokko oli
temmannut pari paalua paikoiltaan. Meriaittakin oli myrskyss�
vahingoittunut.
Jahtimme oli n�ht�v�sti joutunut pahimpaan vaaraan. Kaksi
kiinnitysk�ytt� oli jo katkennut; kaikki riippui nyt kolmannesta ja
pisimm�st�, joka oli sidottu rautarenkaaseen lahdensuussa olevaan
luotoon.
Aaltojen huuhtoessa keulan yli seisoi jahdin per�ll�, etuk�p�l�t
partaalla, valkoinen, iso, villainen laivakoira ulvoen surkeasti,
vaikkemme myrskylt� voineet sen ��nt� kuulla.
Asema oli ep�toivoinen, sill� pitk� k�ysi oli pingoitettu kuin
viulunkieli, niin ett� sen keskiosa tuskin kosketteli vett�. Tuuli
puhalsi sit� paitsi niin vinhasti, ett� miehen oli melkeinp� mahdoton
seisoa pystyss�, vaan h�nen t�ytyi ry�mi� pitkin tuulen pyyhkim��
lumetonta maata, eik� siis apuun rient�minen ollut ajateltavissakaan.
Min� olin ry�minyt rakennuksen takana olevalle kalliolle ja seisoin
tuulensuojassa er��n kallionkielekkeen takana, mist� saatoin n�hd� sek�
merelle ett� alas lahdenpoukamaan.
Merell� p�rskyv� vaahto peitti talvip�iv�n h�m�r�ss� L�nsivuonon
ik��nkuin hopeanharmaaseen usvaan. Rannalla kohosivat aallot suurina,
vihrein�, vaahtoharjaisina vuorina, jotka tavattomalla jyrin�ll� niin
voimakkaasti taittuivat rantaa vasten, ett� t�m� kauas merelle j�i ihan
kuivaksi.
Er��n �kkijyrk�n kallion rotkossa nousi, joka kerta kun aallot
sy�ksyiv�t sis��n, leve�, suunnattoman korkea vaahtosuihku suoraan
ilmaan, kunnes tuuli hajoitti sen usvana maihin p�in. Toisessa paikassa
rynt�siv�t aallot todellisella j�ttil�isvoimalla mereen kallistuvaa
kalliota vastaan, joka vuoroin v�lkkyi vaahtoisena, vuoroin taas kohosi
kuivana, ja siin� min� huomasin uupuneen harmaalokkiraukan, joka
varmaankin oli vuorirotkostaan eksynyt myrskyyn ja sen heittelem�n�
kamppaili siin� siivet melkeinp� nurin v��nnettyin�.
Previous Page
| Next Page
|
|