|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 44
Kynttil�n valossa minua hetkisen katseltuaan h�n poistui, vakavasti
minulle p��t��n ny�k�ytt�en. H�n kyll� ymm�rsi, etten min� sill�
hetkell� kyennyt vastaamaan enk� puhumaan h�nen kanssaan.
H�n oli kaikessa yst�vyydess� antanut kuoliniskun kaikille unelmilleni
ja haaveilleni.
Isku oli huumannut minut, vaikken viel� ollut t�ysin tajunnut sen
merkityst�. El�m�ni vanha onnettomuusaavistus oli nyt vihdoinkin
toteutunut. Susanna oli siis sittenkin ollut minulle vain lainattu
auringonvalo, jonka todellisuus oli sammuttava.
Sill� aikaa kun min�, musiikin heikosti kaikuessa tanssisalista, enemm�n
sis�llisell� katseellani n�in kuin ajatuksillani tajusin t�m�n
tosiasian, lep�sin min� t�ysin tyynen� tuntien vain j��t�v�n
tuskallisesti, mitenk� min� v�hitellen ik��nkuin kuolin pois kaikesta,
mit� maailmassa olin rakastanut. Tuntui silt�, kuin koko ruumiini
kangistuisi surusta ja Susannan kuolonkalpeat kasvot tuntuivat minusta
nyt aivan luonnollisilta; eih�n rakkauteni en��n ollut muuta kuin mennyt
tarina.
Maatessani siin� h�m�r�ss� horrostilassa, jolloin kaikki ulkonainen
n�ytt�ytyi minulle kuin sumun peitt�m�n�, avautui ovi ja nainen astui
huoneeseen. H�n kiinnitti peilin edess� muutamalla nuppineulalla
nopeasti tanssipuvusta irtautuneen koristeen, mutta s�ik�hti n�hdess��n
jonkun puolipime�ss� makaavan vuoteella.
Tunsin Susannan, ja n�ytti silt�, kuin h�nkin aavistaisi minun olevan
siin�, sill� h�n l�hestyi hiljaa ik��nkuin tarkastellen ja kuiskasi
nimeni.
Luultavasti h�n, kun ei vastausta kuulunut, arveli minun nukkuvan.
Silm�nr�p�yksen h�n seisoi hiljaa vierell�ni ik��nkuin miettien, sitten
h�n kumartui minua kohti, niin ett� tunsin h�nen l�mp�isen
hengityksens�, painoi keve�n suutelon otsalleni ja poistui.
* * * * *
Joulukutsut kest�v�t t��ll� pohjoisessa tavallisesti pari p�iv��,
monasti useampiakin. T�ll� kertaa p��tettiin, ett� me is�ni ja herra
Martinezin kiireellisten asiain vuoksi l�htisimme jo seuraavan p�iv�n
iltah�m�r�ss� tuolle viisi nelj�nnespeninkulmaa pitk�lle kotimatkalle,
kun taas useammat muut vieraat j�iv�t viel� seuraavan p�iv�n yli.
Pappilalaiset sit�vastoin olivat kutsutut j��m��n ylh�isten vierasten
seuraksi koko viikon ajaksi aina lauantaihin asti.
P�iv�lliskestien j�lkeisen� p�iv�n� l�hti pappi rouvineen vierailemaan
er��n l�hist�ss� asuvan perheen luokse. Susanna j�i kotiin.
Kuten muut vieraat olin min�kin nukkunut kauan, aina aamup�iv��n saakka.
Mutta koko ajan olivat tohtorin sanat, ett� minun asemani oli
samanlainen kuin spitaalisen, tykytt�neet p��ss�ni kuin paise, yh�
kovemmin ja tuskallisemmin, voittaen kaikki muut ajatukseni, kunnes
yhdell� iskulla niiden merkitys koko julmassa totuudessaan selveni
minulle.
Rakastinhan Susannaa tuhat kertaa enemm�n kuin itse�ni -- mitenk� siis
tahtoisinkaan itsekk��sti sitoa h�nen nuorta el�m��ns� mielisairaaseen
mieheen vain siksi, ett� t�m� mies olin min� itse! Ja voisihan tapahtua,
ett� mielisairauteni ajan kuluessa kiihtyisi viel� pahemmaksikin.
Aloin tuntea, miten voimani uhrautua Susannan hyv�ksi kasvoi, ja samalla
laskeutui virkist�v�, kirkas rauha sieluuni. Olihan t�m� sittekin vain
parasta mink� tiesin, uhrata el�m�ni Susannalle, ja t�m� ajatus kasvoi
lopulta melkeinp� pyh�ksi uhrautumishaluksi. Iltah�m�r�ss�, muiden
ollessa k�velem�ss�, sain sitte tilaisuuden puhua h�nen kanssaan.
P��t�kseni oli kaikessa tapauksessa tehty; ja yksinkertainen aikomukseni
oli puhua h�nelle kaikki suoraan ja vakavasti. Sill� en mill��n ehdolla
tahtonut h�nt� miss��n suhteessa pett��.
Susanna oli sin� p�iv�n� puettuna mustaan silkkiseen rippihameeseensa,
joka soveltui niin kauniisti h�nen vartalolleen; h�nell� oli pitsikaulus
ja kapeissa hihoissa pitsikalvosimet. Hiukset olivat kiinnitetyt
p��laelle hopeanuolella kuten tanssiaisissakin, vaan muita koristeita
h�nell� ei ollut.
H�n istui miettiv�isen� kuunnellen minua vasta sytytetyn uunin edess�,
johon molemmat olimme istuutuneet. Joka kerran kun h�n nojautui
eteenp�in uunissa leimuavaa tulta kohti, loi se valonsa h�nen
ilmeikk�ille kasvoilleen, minun kuvaillessani h�nelle totuudenrakkauden
pakosta ehk� liiankin synkill� v�reill� sairaaloista mielentilaani ja
kertoillessani, mit� tohtori oli siit� sanonut.
Previous Page
| Next Page
|
|