|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 43
H�nen otsansa oli l�hell� huuliani, ja katseemme, jotka tanssiessamme
etsiv�t toisiaan, kertoivat yh� uudestaan siit�, miten ihanaa on tavata
silloin, kun kaksi pitk�� vuotta koko syd�mest��n on toistensa luokse
kaivannut.
Viety�ni h�net takaisin paikallensa, puristi h�n k�tt�ni ja loi minuun
katseen, joka t�ydellisesti korvasi minulle h�nen �itins� tylyn
kohtelun.
Minusta n�ytti, ett� Susanna sai ottaa vastaan moitetta
v�linpit�m�tt�myydest��n nuorta herra Martinezia kohtaan, mutta ett�
vieress� istuva tohtori puolusti h�nt�.
Seisoin taas entisell� paikallani ja n�in Susannan tanssivan Martinezin
kanssa seuraavan vuoron.
H�nen koholla oleva yl�huulensa osoitti alussa jonkinlaista j�lke�
lapsuuden uhmasta; mutta sitte ilme h�nen kasvoissaan tyyntyi ja k�vi
vakavammaksi.
Seisoessani siin� syventyneen� katselemiseen ja luultavasti rasittuneena
monista vaihtelevista mielenliikutuksista, tunsin yht�kki� tuota
painostavaa, levotonta, onnettomuuden ja kauhun tunnetta, joka aina k�y
n�kyjeni edell�.
Koetin p��st� ulos salista, mutta Susannan tanssiessa Martinezin kanssa
n�in h�nen kasvonsa kalpeina kuin ihmeen kauniin kuolleen kasvot, ja
viheri� seppel keveine, valkoisine kukkineen riippui h�nen hiuksissaan
kuin m�rk� meriruoho. N�ytti silt�, kuin valuisi h�nest� vett�.
Veri sy�ks�hti syd�meeni. Sali milloin musteni, milloin s�ken�iden kuin
tuhansista tulista py�ri silmieni edess� tanssivien parien mukana.
Olisin varmaankin py�rtynyt ovensuuhun, ellei tohtori olisi tarttunut
k�sivarteeni ja vienyt minut viile��n k�yt�v��n ja sielt� pieneen
vierashuoneeseen, miss� h�n antoi minulle vett� juodakseni ja pani minut
vuoteelle lep��m��n.
Kun h�n puoli tuntia my�hemmin palasi luokseni ja huomasi minun
toipuneen, istui h�n yst�v�llisen� ja lempe�n� vuoteeni ��reen ja alkoi
vilpitt�m�ll� tavallaan puhua minulle, kuten h�n sanoi, suoraan mit�
h�nell� oli syd�mell��n.
H�n oli t�n� iltana -- kertoi h�n, miettiv�sti niist�en saksilla
kynttil��, jonka h�n luultavasti voidakseen paremmin tarkastaa minua oli
ottanut peilip�yd�lt� ja nyt piti k�dess��n -- aina siit� asti kun
astuin saliin pit�nyt minua silm�ll� ja luuli ymm�rt�v�ns�, ett� min�
ihailin kaunista Susannaa ja olin mustasukkainen nuorelle Martinezille.
H�n oli sit�paitsi ennenkin kuullut v�h�n samasta asiasta huhuttavan.
T�m�h�n oli sellaista, joka nuorelle ihmiselle yleens� on vain hyv�ksi
ja vaikuttaa h�neen kehitt�v�sti, mutta minun luonteelleni ja
taipumuksilleni olivat t�llaiset kiihoittavat mielenliikutukset vain
mit� suurimmaksi vahingoksi; h�nell� oli, ik�v� kyll�, -- lis�si h�n
hiljaa -- kokemuksia t�lt� alalta oman �itiraukkani el�m�st�. Sill� se
seikka, ett� h�n minun lapsena ollessani oli huomannut oman
mielisairautensa menneen perinn�ksi minulle, oli ollut vain satunnaisena
syyn� siihen, ett� h�n menetti j�rkens�.
L��k�rin� ja yst�v�n� h�n tahtoi puhua t�st� minulle nyt, jolloin viel�
saatoin est�� tuon tunteen juurtumista syd�meeni. Ja h�n tahtoi puhua
t�st� ei yksin minun, vaan my�skin Susannan t�hden, josta h�n piti
paljon ja jonka h�n ei mielell��n n�kisi joutuvan sellaiseen, josta
ihmisten silmill� katsottuna johtuisi vain surua ja murhetta.
Er�st� toista seikkaa oli minun my�skin mietitt�v� -- jatkoi h�n hetken
per�st�, ik��nkuin ensin ep�ilty��n, puhuisiko h�n asiansa loppuun asti
-- nimitt�in, ett� onneton perinn�llinen taipumukseni teki
ep�ilyksenalaiseksi, oliko minulla oikeus ollenkaan ajatellakaan
naimisiin menoa; sit� voisi -- h�n valaisi asiaa liikkeell� aivan kuin
h�n kynttil�n suhteen olisi toimittanut viimeisen, ratkaisevan
leikkauksen -- tuomita samalla tavalla kuin jos pitaalitautinen menee
naimisiin huolimatta siit�, ett� h�nen tautinsa siten kulkee perint�n�
lapsille. Kuitenkaan ei minun pit�isi -- t�t� sanoen h�n nousi ja laski
lohduttavasti k�tens� olkap��lleni -- ottaa t�t� asiaa kovin raskaasti.
Karvaat l��kkeet -- ja karvas oli ik�v� kyll� t�ss� tapauksessa totuus
-- ovat useimmiten hy�dyllisimm�t, ja minun sairaaloiselle,
haaveksivalle luonteelleni oli peitt�m�t�n kova todellisuus h�nen varman
ja kypsyneen vakaumuksensa mukaan ainoa pelastuksen ja parantumisen
keino.
Previous Page
| Next Page
|
|