|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Sohvaa vastap��t� olevalla sein�ll�, kaltevan katon muodostamassa
komerossa oli h�nen vuoteensa ja sen edess� pieni py�re� p�yt�. Nurkassa
vuoteen jalkap��ss� seisovalla kirjahyllyll� n�in Henrik Vergelandin
rintakuvan, jonka leuka ja nen� olivat entist��n viel�kin
puutteellisemmat ja joka sit� paitsi oli menett�nyt toisen silm�ns�; se
oli miltei yht� huonossa kunnossa kuin vanha piipunp��, jota olin
poltellut ja jonka my�skin tunsin, vaikka siihen oli ilmestynyt
kaikenlaisia naarmuja ja piirroksia lis�� sek� pitkin ett� poikin.
Yst�v�ll�ni oli n�et tapana piirrell� siihen ajatusviivojaan, samalla
kun h�n veteli siit� haikuja ja silloin t�ll�in pisti keskusteluun
jonkun yksikantaisen sanan yll�pit��kseen sit� kuten tulta, johon v�h�n
v�li� heitt�� halon -- tuntui silt�, kuin h�n enemm�n olisi v�litt�nyt
mielialasta ja siit�, ett� yleens� pakina pysyi vireill�, kuin itse
puheen aiheesta. Sellaisina hetkin� h�nell� olikin kasvoillaan tuo
hiljainen, surumielinen ilme, ik��nkuin h�n olisi hymyillyt jollekin
kauniille, jota emme me toiset n�hneet.
Vuoteen ja hyllyn v�liss� min� huomasin muutamia aivan halpoja pulloja,
ja salaman nopeudella v�l�hti mieleeni ep�ilys -- olen, kuten jo sanoin,
ihan piintynyt ep�ilij�, en luonnostani, vaan monen pettymyksen
opettamana -- ett� yst�v�ni oli vajonnut juoppouteen. Asetin lampun
lattialle. Yhdess� pullossa oli mustetta, toisessa palo�ljy� ja
kolmannessa, pienimm�ss�, oli kalanmaksa�ljy�, jota h�n siis n�ht�v�sti
keuhkotautinsa takia nautti.
Min� muistin h�nen kostean k�tens�, h�nen lep�ilyns� ja heng�stymisens�
portaissa, ja min� h�pesin kuin koira ajatellessani, ett� olin voinut
asettaa nuoruuteni rakkaan yst�v�n ja -- miksen sit� sanoisi --
ihanteeni tavallisten renttujen rinnalle, niiden, joiden el�m�
ehdottomasti on ep�ilt�v�.
Pyysin ajatuksissani h�nelt� anteeksi silm�illess�ni kirjoja h�nen
hyllyll��n ja huomatessani niiden joukossa monta tuttua nime�. T�m�
hylly sis�lsi n�ht�v�sti kirjoja h�nen ylioppilasajoiltaan. Vedin sielt�
esille paksun kirjan, vanhan Saxo Grammaticuksen, jonka muistin kerran
ostaneeni er��st� huutokaupasta ja lahjoittaneeni h�nelle -- mutta kohta
sain muuta ajattelemista.
Minun k�vi nimitt�in kuten sen, joka murtaessaan muurista kiven
l�yt��kin salaisen sis��nk�yt�v�n -- min� tunsin �kki� seisovani
yst�v�ni salaisuuden portilla, tosin viel� kuin syv�n, pime�n huoneen
ovella, jonka l�pi kyll� mielikuvituksessa saattoi vaeltaa, mutta josta
todellisuudessa en voinut mit��n n�hd�, ellei yst�v�ni itse minua
lyhdyll� valaissut.
Se, mik� niin suuressa m��rin veti huomioni puolelleen kiinnitt�en
kaikki ajatukseni ja muistoni t�h�n paikkaan, ei kuitenkaan ollut mik��n
salainen muurinaukko, vaan viulunkaula, joka p�lyisen� pisti esiin
hyllyn takaa, kielet yhdess� sykkyr�ss� ruuvien v�liss�.
H�ltynyt bassokieli oli riipuksissa, liiaksi kiristynyt kvintti oli
katkennut ja k�pertynyt kaulalle ja otettuani hyllyst� useampia kirjoja
ja tunnustellessani viulua keksin sen kahden ehyen kielen alla kaatuneen
tallan. Tutkistelin viulua, jonka vain vaivalla sain esiin, yht�
varovasti kuin vanhaa yst�v��, jonka olin tavannut sairaana ja
n�lk�isen� -- sen rinnassa oli korjaamaton halkeama. En voinut sille
mit��n, ett� vanhat muistot her�ttiv�t minussa syv�n surumielisyyden.
Suljin muuriaukkoni kirjoilla, asetin lampun takaisin p�yd�lle ja
istuuduin sohvaan, jossa savuavan piipun ��ress� -- huomasin siin� muun
muassa omat nimikirjaimeni, jotka kerran itse olin siihen piirt�nyt --
antauduin muistoille, jotka t�ss� tahdon kertoa, vaikka helposti
saattaakin tapahtua, ett� lukijan mielest� yst�v�ni viipyy kovin kauan
juomatavaroita hakemassa. N�itten muistojen kautta h�n astuu esiin
sellaisena, kuin min� n�in h�net nuoruudenmuistojeni valossa ja
sellaisena, kuin lukijan on h�net minun kanssani n�ht�v�, jos mielii
h�net oikein ymm�rt��.
Ylioppilastuttavuutemme sai luonnollisesti alkunsa siit�, ett� me
molemmat olimme ruijalaisia.
H�n oli kolme nelj� vuotta minua vanhempi, ja tieto siit�, ett� h�n oli
H ... lehden suosittu vaikka salanimell� esiintyv� teatteriarvostelija,
antoi jo sellaisenaan h�nelle minun silmiss�ni jonkinlaisen julkisen
etev�mmyyden, jonka ihaillen tunnustin.
Viel� voimakkaammin vaikutti kuitenkin h�nen olentonsa nuoreen
mielikuvitukseeni. H�nen solakassa vartalossaan ja hienoissa, kapeissa,
vakavissa kasvoissaan, joiden korkeaa otsaa ohimoiden kohdalta kaartoi
tuuhea, tumma, kihara tukka, oli jotakin harvinaisen ylev��. Tuuheat
kulmakarvat ja jyrkk�piirteinen roomalaisnen� estiv�t huomion
kiintym�st� vaaleansinisiin silmiin, jotka paremmin soveltuivat
parrattomien kasvojen kalpeuteen kuin piirteiden tarmokkuuteen. T�m�
tarmokkuus se kuitenkin ensi n�kem�lt� voimakkaimmin painui mieleen.
My�hemmin opin toisella tavoin h�nen piirteit��n selitt�m��n, opin
ymm�rt�m��n, ett� niihin oli leimansa painanut ensi sijassa sen
kaksoisluonteen ristiriitaisuus, joka v�hitellen repi h�nen el�m�ns�
pirstaleiksi.
Previous Page
| Next Page
|
|