|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
H�n avasi oven ja pyysi minua ensiksi astumaan sis��n.
Pitkulaisella p�yd�ll� oli lamppu, jonka varjostin kokosi valon
lampunjalan ymp�rille noin puolen metrin laajuudelle, niin ett� se
voimakkaasti valaisi siin� olevia kirjoitusvehkeit� ja papereita, mutta
ensi n�kem�lt� n�ytti j�tt�v�n p�yd�n ulkoreunat kokonaan pime��n. Sen
takana n�ytti minusta musta hauta avautuvan, mink� kuitenkin silm�ni
totuttua lampun kirkkaaseen valoon huomasin sohvaksi, jonka edess�
seisoi jotenkin samanpituinen nelisnurkkainen maalattu ty�p�yt�.
Kun kaksi nuoruudenyst�v�� t�ll� tavoin tapaa toisensa, on heill�,
ulkonaisesta tuttavallisuudesta huolimatta, kuitenkin jonkinlainen
salainen kainous voitettavana; monivuotinen kerrostuma erilaisia
kokemuksia on ik��nkuin muokattava syrj��n.
Hetkisen vaiettuamme meni yst�v�ni, kuin olisi h�n �kki� tehnyt
p��t�ksen, reippaasti p�yd�n luo ja nosti pois lampunvarjostimen, niin
ett� koko huone tuli valaistuksi.
�Kuten n�et�, h�n virkkoi, �el�n min� t��ll� aivan kuin entisin�
aikoina, sen verran vain on eroitusta, ett� minulla nyt on kaksi
ullakko-ikkunaa yhden asemesta, useampia hyllyj� kirjoja sek� hiukan
paremmat kuukautiset tulot, jotka saan, kun minulla
kansakouluopettajavirkani rinnalla on pieni ep�m��r�inen
sanomalehtitoimi. Siin� onkin kaikki mit� min� tarvitsen. Vasta viime
kev��n� muutin t�nne Bergenist� ja olen kyll� aikonut k�yd� sinua
tervehtim�ss�, vaikken viel� ole tullut sit� tehneeksi. Kun olen
tavannut sinut kadulla, on sinulla aina n�ytt�nyt olevan kiire
sairaittesi luo. Mutta nyt kun olen saanut sinut t�nne ullakkokamariini,
voimme jutella vanhoista ajoista ja min� saan kuulla miten sinun on
k�ynyt. Riisu p��llysvaatteesi, min� sill� aikaa k�yn katsomassa
saisinko meille v�h�n totia.�
N�in puhuen h�n pani varjostimen paikoilleen ja katosi ovesta.
T�m� yst�v�ni hieman kiihoittunut alkupuhe ei mielest�ni ollut oikein
luonnollinen; tuntui silt�, kuin h�n olisi t�t� tuttavallista
puhelutapaa k�ytt�nyt enemm�n minun t�hteni kuin omasta sis�llisest�
halusta, ja koko h�nen k�yt�ksens� teki minuun sen vaikutuksen, kuin
olisi h�n heti alusta tahtonut torjua luotaan kaikki tarpeettomat
kysymykset.
En todella viel� ollut vaihtanut h�nen kanssaan kunnollista
k�denly�nti�k��n enk� ollut saanut sanaakaan h�nelle sanotuksi, niin,
oikeastaan en ollut viel� n�hnyt h�nest� muuta kuin hiukan vilahdukselta
h�nen kasvonsa, kun h�n k��ntyi lamppua kohti asettaakseen varjostimen
takaisin paikoilleen.
Tunsin kuitenkin, vuosien aikaansaamasta muutoksesta huolimatta, samat
laihat, hienonkalpeat kasvot, joihin ennen muinoin oli leimansa painanut
tuo kaunis surumielinen ilme, mik� minun muistossani ij�ti on yhdistynyt
h�nen kuvaansa -- mutta piirteet olivat muuttuneet huomattavan
ter�viksi, ja h�nen katsahtaessaan minuun huomasin h�nen silmiss��n
toisen ilmeen, samalla kertaa k�rsiv�n ja tutkivan, joka sanomattomasti
koski minuun.
Olen n�hnyt sairaitten kiinnitt�v�n minuun samanlaisen katseen, kun ovat
pel�nneet leikkauksen olevan kysymyksess�, ja luulin siit� nyt sen
verran ymm�rt�v�ni, ett� yst�v�ni vanhan luottavaisuuden suhteen oli
toimitettava leikkaus, joka vaati kaiken taitavuuteni.
Olen kerran ollut herkk�uskoisin ihminen auringon alla; mutta l��k�riksi
tultuani ja n�hty�ni mink�laiset ihmiset oikeastaan ovat sek�
huomattuani, ettei maailmassa ole mit��n, jota ei saattaisi edellytt��
parhaimmissakin ihmisiss� olevan, jos nimitt�in tahtoo v�ltt��
erehtymist� taudinm��rittelyss�, on minusta tullut t�ydellinen ep�ilij�.
Ep�ilen kaikkea ja kaikkia, viel�p� niit�kin arvokkaita miehi�, jotka
k�yv�t rajuilmassa k�velyill�.
Intiaani ei sen viekkaammin, hiljaisemmin ja salaisemmin hiivi l�pi
aarniomets�ns�, kuin min� tarpeen vaatiessa potilaani luottamukseen. Ja
David-yst�v�st�ni olin min� yht�kki� saanut uuden potilaan.
Minua h�n ei en�� voisi pett�� puhumalla vanhoista ajoista ja
tarjoamalla lasin punssia vaatimattomassa ullakkokamarissaan.
Ensim�inen sotajuoneni oli jatkaa huoneentarkastusta, jonka alkamiseen
yst�v�ni �sken oli tarjonnut minulle pienen tilaisuuden. Otin lampun ja
rupesin katselemaan ymp�rilleni.
Previous Page
| Next Page
|
|