|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
Se on luonnon mahtava sotahuuto keskell� sivistynytt� kaupunkia, luonnon
her�tyshuuto kaikille h�nen lapsuudenmuistoilleen, h�nen
mielikuvituksilleen ja luonnonvaistoilleen, ja h�n tottelee sit� kuin
vanha torvenpuhaltajan hevonen, joka kuulee nuoruudestaan tutun
torvent�r�hdyksen ja �kki� loikkaa aitauksen yli.
Kun h�n on pari tuntia k�vellyt ulkona myrskyss�, on poltto h�nen
veress��n asettunut, ja kotiin palaa taasen tyyni, arvokas mies, joka
varovasti asettaa kepin ja kalossit tavalliselle paikalleen eteiseen ja
jota vaimo s��lien tervehtii kertoen olleensa h�nen t�htens� levoton ja
auttaen m�r�t vaatteet h�nen ylt��n. Itse h�n sin� iltana, ihmeellist�
kyll�, vastuksista huolimatta on erinomaisella tuulella, ja h�nell� on
tuosta myrskyst� niin kovin paljon kerrottavaa, tietysti kaikki siin�
valossa, kuin pelk�isi h�n vaaran tai tulipalon sin� iltana uhkaavan
kaupunkia.
Juuri t�llaisessa myrskyss� min�, jolla l��k�rin� sek� itseeni ett�
muihin n�hden on riitt�v�� aihetta liikuskella ulkona kaupungilla
kaikkina vuorokauden aikoina -- kerran er��n� sateisena, sumuisena ja
myrskyisen� lokakuun iltap�iv�n� kuljeskelin Kristiaanian katuja ja
annoin sateen vapaasti piest� kasvojani, samalla kun oivallisella
sadetakillani suojelin koko muun ruumiini.
Ilta oli sill�v�lin pimennyt, ja sytytetyt kaasulyhdyt loimahtelivat
tuulenpuuskien k�siss�, muistuttaen ulkorannikon vilkkumajakoita
sumuisena iltana. Lukitsematon portti heilahteli edestakaisin,
kiinnilent�ess��n paukahdellen kuin h�t�laukaukset. T�m�n johdosta
p��ttelin, ett� meid�n hermostuneena aikanamme sittekin mahtoi olla
ihmetelt�v�n suuri joukko ihmisi�, joilla ei ole hermoja; sill�
t�llaiset paukahdukset jyr�ht�v�t l�pi koko talon aina ullakolle asti,
alhaalta yl�s uudestaan ja taas uudestaan, tuuli t�ytt�� k�yt�v�t ja
ovet lent�v�t sel�lleen; kaikki k�rsiv�t t�st�, mutta kukaan ei viitsi
l�hte� sulkemaan pahan alkua. Portinvartija on kaupungilla, ja niin
kauan saa rauhakin olla talosta poissa.
Juuri tuollainen lukitsematon, alituiseen paukahteleva portti antoi
minulle aiheen t�h�n kertomukseeni.
Kulkiessani portin ohi kuulin nimitt�in ��nen, joka tuntui minusta hyvin
tutulta, vanhan rakkaan ��nen -- vaikken alussa muistanut, miss� sen
olin ennen kuullut -- k�rsim�tt�m�n� huutavan portinvartijaa. Tuo
edestakaisin heilahteleva portti oli syyn� huutoon. Selv�sti mies oli
ainoa hermostunut henkil� koko talossa; ainakaan ei portinvartija sit�
ollut, sill� h�n ei n�ytt�nyt v�litt�v�n enemp�� portista kuin
miehest�k��n, joka portista piti melua ja paraikaa turhaan koetteli
siihen avainta, mik� ei ottanut sopiakseen.
Vihdoin portinvartija astui ulos maanalaisesta luolastaan, ja
kuunnellessani pient� sanakiistaa, joka syntyi tuon v�hitellen leppyv�n,
omaa �rtyisyytt��n pel�styv�n ��nen ja nurisevan portinvartijan v�lill�,
virisiv�t taasen eloon vanhat muistot ja min� tunsin entisen yst�v�ni
ylioppilasajoilta, David Holstin, jonka kanssa olin el�nyt kolme
nuoruuteni rikkainta vuotta.
�Jos sin� siell� olet, David, niin saat p��st�� minut sis��n ennenkuin
suljet oven�, huusin h�nelle aivan kuin vanhaan hyv��n aikaan
kaksikymment� vuotta sitte.
Portti avautui selkosel�lleen ja ulos astuvan synk�n miehen
k�denpuristuksesta ymm�rsin, ettei h�nen ollut yht� kauan kuin minun
tarvinnut harhailla muistojensa varastossa, vaan ett� h�n heti oli
sielt� l�yt�nyt minun kuvani.
�Seuraa minua�, h�n vain lausui -- ja sitte min� h�nen johdollaan
vaieten nousin pimeit� portaita yl�s kerroksen, toisen, kolmannen, ja
sitte yh� korkeammalle pitkin viel�kin kapeampia portaita. Siell� h�n
tarttui k�teeni ohjatakseen minua, mik� todella olikin tarpeellista,
sill� mik�li saatoin p��tt�� me nyt kuljimme l�pi pime�n
vinttikerroksen, jonne oli vedetty kuivatusnuoria -- h�n kehoittikin
minua kulkemaan kumarassa.
Kulkiessani tein huomioitani.
H�nen k�tens� -- mieleeni johtui, ett� h�n ennen muinoin oli ollut
sangen ylpe� k�sist��n -- oli kostea, ehk� mielenliikutuksesta, ja v�h�n
v�li� h�n pys�htyi portaissa aivankuin heng�styneen�. Pime�t
ullakkoportaat ilmaisivat minulle my�skin, ett� David-yst�v�ni, jota
aikoinaan oli pidetty sangen lahjakkaana, sittek��n ei liene pitk�lle
p��ssyt maallisen edistyksen tiell�.
Previous Page
| Next Page
|
|