|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 34
Rukoilin nyt mielest�ni ensim�isen kerran vapaalla ja luottavaisella
syd�mell� Jumalaa, johon siis olin samassa suhteessa kuin muutkin
ihmiset tai jota, jos siin� jotakin eroa oli, min� olin viel�kin
l�hemp�n� siksi, ett� olin t�llainen sairas raukka.
Tuntui silt�, kuin Jumalan aurinko, pitk�n, raskaan sadep�iv�n j�lkeen
taas loistaisi minulle. Rukoilin itseni puolesta, Susannan ja is�ni
puolesta, ja nauttien t�st� uudesta varmasta suhteestani Jumalaan,
rukoilin yh� edelleen, ensin jokaisen puolesta erikseen kotona ja
pappilassa, sitte lukkarin ja vihdoin muitten puutteessa aivan kuin
kirkossa kaikkien sairaitten ja k�rsivien puolesta, joiden joukkoon min�
nyt, syd�meni pohjasta iloisena, itsekin lukeuduin.
Kuudes luku.
LUKKARIN LUONA.
Oli kaksi p�iv�� j�lell� siksikun minun oli matkustettava Tronden�siin
jahdilla, joka oli valmiina l�htem��n pohjoiseen.
Neuvotonna miettiess�ni keinoa p��st� Susannan puheille viel� kerran
ennen l�ht��ni, saapui lukkarilta sana, ett� min� v�ltt�m�tt�m�sti
tulisin k�ym��n h�nen luonaan seuraavana p�iv�n� t�sm�lleen klo 11;
my�hemmin h�n ei ollut kotona.
Samana aamup�iv�n� kun t�m� kutsu saapui, oli Susanna k�ynyt
lukkarilassa. H�n oli sanaakaan sanomatta istuutunut p�yd�n ��reen,
kasvot k�sien peitossa.
Kun s�ik�htynyt lukkari sitte alkoi tutkistella syd�nk�py�ns� joksi h�n
nyt huolissaan tytt�� nimitti -- oli h�n vihdoin kohottanut kyyneltyneet
silm�ns� ja sanonut itkev�ns� siksi, ett� h�n oli niin kovin, niin perin
onneton.
�Mutta miksik� niin, rakas Susanna?�
�Siksi�, puhkesi h�n �kki� puhumaan, �siksi ett� David pit�� minusta ja
min� h�nest�, ja me olemme kihloissa, mutta kukaan ei saa siit� tiet��
paitsi Te, lukkari -- ja etteh�n Te tahdo meit� ilmaista?�
T�t� kysyess��n h�n heitt�ytyi itkien tyt�n tunnustuksesta s�ik�htyneen
ja h�mmentyneen lukkarin kaulaan, joka kuitenkin jo tunsi itsens�
voitetuksi, ennenkuin h�n edes oli selvill� siit�, mink� asian puoleen
h�n antautui.
H�n asetti Susannan taas istumaan, puhutteli ja lohdutteli h�nt�, kunnes
h�ness� itsess��n alkoi kypsy� viisas vastaus, ett� n�it� kahta
l�hestyv�� eron vuotta meid�n nyt oli k�ytett�v� koetusvuosina, ja ett�
meid�n sill� ajalla siis ei pit�isi toisillemme kirjoittaa.
Sen sijaan oli lukkarin kuitenkin luvattava, ett� me seuraavana
aamup�iv�n� saisimme edes hetkisen tavata toisiamme, tehd�ksemme
viimeisen sopimuksen ja j�tt��ksemme toisillemme j��hyv�iset; viel�
lupasi lukkari minun poissaollessani kertoa Susannalle kaikki, mit� h�n
minusta sai kuulla.
Kun seuraavana p�iv�n� tulin lukkarin luokse, tapasin h�net istumassa
keinutuolissaan hyvin vakavana ja miettiv�isen�, k�sivarret polviin
nojautuneina ja tuijottaen alas hiekalla peitetylle lattialle, jolle
ik��nkuin juhlaa varten oli sirotettu kuusenhavuja.
Minun tuloni ei n�ytt�nyt h�iritsev�n h�nt� h�nen mietteiss��n,
vaikkakin pieni p��nny�kk�ys minun sis��nastuessani osoitti, ett� h�n
kuitenkin oli huomannut minut.
H�n heilutteli viuluansa hitaasti edestakasin k�dess��n, joka
heilahdukselta sit� hiljaa n�p�ytt�en, niin ett� se muistutti vienoa
kirkonkellojen soittoa. H�nen lempe�t harmaat silm�ns� katselivat
miettien ja tutkien minua, ik��nkuin h�n nyt vasta olisi ensi kerran
minut n�hnyt, ja hieno hymy todisti, ettei h�n ollut aivan tyytym�t�n
tutkimisensa tulokseen.
Kohta sen j�lkeen ilmestyi varjo ovelle ja h�mm�styksekseni astui
Susanna sis��n.
H�n tuli nopeasti ja punastuen suoraan luokseni, ja tarttuen k�teeni h�n
sanoi:
Previous Page
| Next Page
|
|