|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
�Rakas David, lukkari tiet�� kaiken; h�n on sallinut meid�n t��ll� sanoa
toisillemme j��hyv�iset.�
�Niin, sen olen kyll� tehnyt, lapseni�, virkkoi lukkari, �mutta vain
lyhyet, koska Susanna sit� niin hartaasti pyysi, ja siksi, ett� te
molemmat tiet�isitte mit� min�, t�t� asiaa tarkoin punnittuani, siit�
ajattelen.�
Ja sitte h�n piti meille pienen puheen selitt�en, ettei h�n meid�n
rakkaudessamme mit��n pahaa n�hnyt, vaikka me tietysti olimme sellaiseen
viel� kovin nuoria.
Se seikka, ettemme t�st� suhteestamme mit��n vanhemmillemme ilmoittaneet
oli, h�n toivoi -- ja h�n oli t�t� asiaa perinpohjin ajatellut --
my�skin anteeksiannettava, koska he tuskin olisivat asiaa edes vakavalta
kannalta ottaneet ja niin muodoin ehk� vain meid�n tunnettamme
loukanneet.
Mink��nlaisten salaisten rakkauskirjeitten v�litt�j�ksi, kuten Susanna
oli pyyt�nyt, h�n ei tahtonut ruveta, ei itsens� eik� meid�n vuoksemme,
sill� meid�n tuli nyt k�ytt�� n�it� kahta koetusvuotta tutkiaksemme,
oliko meid�n rakkaudessamme vakavuutta vai oliko se vain noita
lapsellisia mieltymyksi�, jotka pian taas mielest� haihtuvat.
N�in sanoen poistui vanha hyv�ntahtoinen lukkari huoneesta.
Kun olimme j��neet yksin, kertoi Susanna minulle kuiskaten, miksi h�n
oli uskaltanut ilmaista salaisuutemme lukkarille.
Kotona h�n n�et oli kuullut, ett� lukkari kerran nuoruudessaan oli ollut
onnettomasti rakastunut ja ett� t�m� oli syyn� siihen, ettei h�n koskaan
ollut tahtonut menn� naimisiin ja ett� h�nest� sittemmin oli tullut niin
omituinen mies.
T�m�n j�lkeen h�n kiireesti otti taskustaan -- h�n k�ytti viel� vanhaa,
siniruutuista, lyhytt� hamettaan, joka oli loppuun kulutettava, mutta
tukka oli k��ritty aikuisten syker�lle -- pienist� sinisist�
lasihelmist� tehdyn ristin, jota minun tuli kantaa kaulassani l�hinn�
rintaa silkkinauhassa; senkin h�n veti esiin taskustaan.
Tuosta sis�lt�rikkaasta piilopaikasta h�n sitte my�skin suurella
vaivalla sai esiin pienet sakset.
H�n tahtoi minulta hiussuortuvan -- juuri tuon mustan tuolla ohimollani,
jota h�n jo kauan oli katsellut ja jota h�n aikoi kantaa
ripillep��syp�iv�n� saadussa medaljongissaan.
Kun min� korvaukseksi pyysin h�nelt� kiherm��ns�, jota min� puolestani
my�skin kauan olin katsellut, h�n ei pit�nyt sit� tarpeellisena, koska
helmiristi, jonka vastik��n olin saanut, oli pujotettu h�nen hiuksiinsa.
Sitte oli viel� er�s asia, joka minun oli h�nelle luvattava ja jonka h�n
oli keksinyt istuessaan kotona ompelunsa ��ress�, miss� h�n aina
ajatteli niin paljon.
Minun oli n�et ylioppilaaksi tultuani lahjoitettava h�nelle kultainen
kihlasormus, jonka sis��n toiselle puolelle oli piirrett�v�: David ja
Susanna ja toiselle puolen: Kuten David ja Jonatan.
Vanhempiemme riitaisuus oli johtanut h�net t�h�n ajatukseen.
�Mutta�, keskeytti h�n puheensa, �eth�n sin� kuuntelekaan mit� min�
sanon, David.�
Min� seisoin todellakin siin� aivan toista ajatellen; mietin,
uskaltaisinko suudella h�nt� j��hyv�isiksi. Muistin kes�p�iv��
Mennink�issaarilla.
Samassa kuului oven ulkopuolelta askelten rapinaa portailla, mik�
merkitsi, ett� lukkarin mielest� meid�n jo oli aika lopettaa, ja
pettymyksekseni Susanna heti kiirehti pist�m��n lahjat, joita h�n viel�
piteli k�dess��n, povitaskuuni.
H�n oli t�in tuskin enn�tt�nyt sen tehd�, kun lukkari astui sis��n
sanoen, ett� nyt oli meid�n erottava.
Susanna katsoi ensin lukkariin, sitte minuun, kalpeana ja kyyneltyvin
silmin. Tuntui silt�, kuin olisi h�nelle nyt vasta t�ysin selvinnyt,
ett� eronhetki oli tullut.
Previous Page
| Next Page
|
|