|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 33
Er��ss� salalaatikossa, jonka h�n veitikkamaisesti hymyillen avasi,
mutta salamannopeudella taas sulki �idin tullessa sis��n, oli parin
vanhan lapsuudenajalta minulle tutun paperilapun vieress� vaskisormus
lasikivineen, jonka kerran olin h�nelle antanut.
L�htiess�ni pappilasta syk�hteli syd�n ilosta rinnassani; sill�
odottamattani oli minulla ollut Susannan kanssa kohtaus, jolloin h�n oli
ilmaissut minulle uskollisuutensa paljoa voimakkaammin, kuin mink��n
suullisen vakuutuksen kautta.
Olin ruvennut ajattelemaan, ett� jotakin erikoista viime aikoina oli
tapahtunut kotonani; sill� is�ni tyly, j�ykk� kohtelutapa oli
huomattavasti muuttunut. Muun muassa h�n lahjoitti minulle
kaksipiippuisen pyssyn hylkeennahkakotelossa sek� sen lis�ksi viel�
kellon ja ehdotti aivan itsest��n, ett� min� n�m� p�iv�t ennen
poisl�ht��ni saisin k�ytt�� Jens-renki� sek� soutovenett�, milloin minua
vain halutti l�hte� kalastelemaan tai mets�st�m��n.
Kun l��k�ri er��n� p�iv�n� tuli meille ja pyysi saada seurata minua
huoneeseeni, selveni minulle mik� oli tapahtunut.
Kaljup�inen, tanakka pieni tohtori karkeassa takissa ja ter�skehyksiset
lasisilm�t tylpp�nen�ll��n oli yksi noita vuoristoseutujemme karaistuja
l��k�reit�, jotka pit�v�t kunnianaan liikkua matkoilla miss� ilmassa
hyv�ns�. H�n oli aina mit� parhaimmalla tuulella tullessaan sis��n
suoraan rajuilmasta.
H�n oli j�rk�ht�m�t�n, lujaluontoinen mies, jonka sanat ehdottomasti
her�ttiv�t luottamusta, mutta h�ness� oli samalla jotakin l�mmint� ja
vilpit�nt�, joka milloin h�n vain itse tahtoi teki h�net hyvin
miellytt�v�ksi. H�n oli perhel��k�rin� sek� meill� ett� pappilassa ja
molempien perheitten uskottu yst�v�.
Kun tulimme yl�s ullakkohuoneeseeni, pyysi h�n minua istumaan h�nt�
kuuntelemaan; itse h�n tapansa mukaan etsi itselleen sopivan k�velyalan
lattialla, miss� h�n puhuessaan, k�det sel�n takana, k�veli
edestakaisin.
H�n oli -- virkkoi h�n -- tarkkaan punninnut, salaisiko h�n minulta sen,
mik� h�nell� oli syd�mell��n, vai puhuisiko siit� minulle suoraan; h�n
oli nyt kuitenkin p��tt�nyt puhua, koska paranemiseni riippui siit�,
olinko itse t�ysin selvill� sairaudestani.
Viimeinen sairauteni oli nimitt�in ainakin osaksi ollut ilmaus siit�
taipumuksesta mielisairauteen, joka �idin puolelta oli kulkenut
perint�n� jo monessa polvessa. Ett� se nyt oli minussa puhjennut oli
kyll� aiheutunut siit�, ett� liiaksi olin antautunut kaikenlaisiin
mielikuvituksiin sek� my�skin siit� tyhj�ntoimittajan el�m�st�, jota h�n
tiesi minun aina kotonani viett�neen.
Ainoa varma keino est�� t�m�n taipumuksen kehittymist� oli varmaan
p��m��r��n t�ht��v� ty�, esimerkiksi luvut, joihin h�n luuli minulla
olevan taipumusta, ja sen lis�ksi terveet el�m�ntavat, k�velyt, kala- ja
mets�stysretket, toverit ja hyv�t pyrinn�t; mutta kaikenlainen
vetelehtiminen tuli minun j�tt��, kaikki j�nnitt�v�t romaanit ja
sairaaloiset haaveilut. H�n oli puhunut is�ni kanssa ja ehdottanut
sopivana valmistuksena tuleville luvuilleni l�ht�� Tronden�sin
seminaariin, mik� matka samalla tuottaisi nykyiselle el�m�lleni
v�ltt�m�tt�m�n vaihtelun.
Kun l��k�ri hetken kuluttua poistui, j�in istumaan, syd�n syv�sti
liikutettuna.
Ett� t�ten olin p��ssyt selville itsest�ni ja l�yt�nyt oman arvoitukseni
ratkaisun, oli sanomattomasti kevent�nyt mieleni; voin sanoa, ett� se
oli merkkitapaus el�m�ss�ni.
Tuo henkisen sairaaloisuuden tunne, joka hiljaisena mielenahdistuksena,
jonkinlaisena onnettomuuden aavistuksena aina siit� asti, kuin saatan
muistaa, oli piillyt syd�meni syvyydess�, joskin yhdess�-olo Susannan
kanssa valoisina kes�aikoina oli sit� hetkeksi h�lvent�nyt -- se ei siis
ollutkaan synnin tuntoa, ei pahanteon taakkaa, ei mik��n salaper�inen,
h�m�r� poikkeus luonnon kaikesta muusta j�rjestyksest�, vaan ainoastaan
tauti, yksinkertaisesti vain tauti, joka oli parannettavissa sopivalla
luonnollisella hoitotavalla.
En olisi uskonut kenenk��n saattavan ilostua kuin onnensanoman saaja
kuullessaan, ett� h�n on hullu tai ainakin helposti voi tulla hulluksi;
mutta nyt tied�n, ett� t�m�kin on maailmassa mahdollista.
Previous Page
| Next Page
|
|