|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 32
Kun kuulustelu oli p��ttynyt ja pappi siirtyi seuraavalle riville,
hymyili Susanna minulle keventyneen�, mutta samalla vakavasti, kuin
olisin min� ollut is�n rinnalla toinen yst�v�, johon h�n t�ll� hetkell�
saattoi turvautua.
Katsoin h�neen niin usein kuin sen huomaamatta saatoin tehd�; h�n seisoi
siin� solakkana ja sorjana, tuuhea tukka t�ysikasvuisten tavoin
p��laella.
Silloin t�ll�in h�nkin vilkaisi minuun, mutta min� aina v�ltin h�nen
katsettaan.
Minulle oli jokainen h�nen silm�yksens� vain uusi synti, samoin kuin
jokainen pyh� sana, mink� kuulin, lis�si minun syntitaakkaani eik�
minulle siten mit��n siunausta tuottanut.
Jumalanpalvelus kesti kauan, ja hermostunut j�nnitys vaikutti kuten niin
usein my�hemminkin el�m�ss�ni, ett� p��t�ni alkoi huimata ja kaikki
silmieni edess� musteni tummiksi pilkuiksi. Minne ikin� katseeni loin,
ilmestyi kauhistuksekseni musta pilkku, ja tuskissani ajattelin, ett�
t�m� ehk� onkin jo kirouksen alku.
En en��n uskaltanut Susannaan katsoa, jotten h�neenkin saattaisi mustaa
merkki�, enk� voinut olla tarkastamatta lattiaa jalkojen alla
n�hd�kseni, oliko ehk� siihenkin j��nyt mustia j�lki�.
Ajattelin merimiest�, joka Vaagenin kirkossa oli lumonnut papin tytt�ren
ja jonka omatunto oli pakottanut l�htem��n kirkosta papin lukiessa
siunausta, kun sit� vastoin min� olin tuomittu j��m��n paikoilleni.
Muistan vain h�m�r�sti, ett� kun lupaus oli tehty, pidettiin taaskin
puhe ja laulettiin muutamia virsi�.
Kun sitte vihdoin kuljin kotiinp�in is�ni rinnalla, joka huolestuneena
tuki minua, oli viimeinen muistoni kaikesta tapahtuneesta se, ett�
Susanna, joka varmaankin oli huomannut minun olevan sairaana,
jumalanpalveluksen loputtua oli katsonut minuun juuri samalla tavalla
kuin aamulla tuo nainen ruusuineen -- hiljaa ja surunvoittoisesti, aivan
kuin se, joka tahtoo auttaa mutta ei voi.
Luultavasti oli is�ni varoitus, etten h�nt� papin edess� h�p�isisi,
suuressa m��rin auttanut minua viimeiseen asti pysym��n pystyss�; sill�
samassa kun tulimme kotiin menin tainnoksiin ja jouduin vuoteen omaksi.
Is�ni, joka nyt t�ydell� todella alkoi pel�t� tilaani, l�hetti heti
paikalla l��k�ri� noutamaan.
Kun l��k�ri seuraavana p�iv�n� saapui luokseni, makasin min� rajuissa
kuumehoureissa.
Mielikuvitukseni kuohui yli �yr�ittens� kuten virta, josta kaikki sulut
ovat poistetut, ja mieless�ni myllersi mit� sekavimpia mielikuvia.
Minusta tuntui kuin vuoteeni ymp�rill� tanssisi p��t��n ny�k�ytt�en
joukko helvetinhenki�, joista yksi kantoi k�dess��n pitk�� sinetill�
varustettua tuomiokirjett�, ja Kainulais-Anna mulkoili tuijottavilla
silmill��n, Susannan katsellessa minuun tuskallisesti, aivan kuin
h�nell� ei olisi ollut valtaa pelastaa minua kadotuksesta.
Sen mukaan mink� my�hemmin sain asiasta tiet��, oli l��k�ri ensin
arvellut minun sairauteni olevan hermokuumetta, mutta er��nlaiset
taudinoireet sek� omituiset hourailuni, joista Kainulais-Anna, jolla oli
omat ajatuksensa asiasta, piti v�ltt�m�tt�m�n� kertoa l��k�rille, saivat
t�m�n kokonaan muuttamaan mielipiteens�.
H�n oli hoitanut �iti�ni t�m�n mielisairaana ollessa ja nyt h�n huomasi
pojassa saman k�sityksen tuosta naisesta ruusuineen ja saman pelon
joutua pahojen henkien valtaan.
Kolme viikkoa t�m�n j�lkeen min� taasen olin jalkeilla, vaikkakin
kalpeana ja heikontuneena pitk�llisen, kovan hermokohtauksen j�lkeen.
Synnintaakkani koko painava myllynkivi oli kuin poisnostettu rinnastani
ja saatoin ilman omantunnon ep�ilyksi� k�yd� Herran Ehtoolliselle.
Olin mielest�ni oikein arvokas henkil� l�htiess�ni seuraavana pyh�n�
mustaan h�nnystakkiin puettuna pappilaan ripillep��syn j�lkeen
tavalliselle vierask�ynnille.
Susanna istui -- hiukan kuin komeillakseen minun edess�ni --
t�ysikasvaneen naisen tavalla oman ompelup�yt�ns� ��ress� ikkunan edess�
olevalla korokkeella. Papinrouvan menty� viinimarjamehua ja leivoksia
hakemaan, t�ytyi minun h�nen pyynn�st��n pikimm�lt��n k�yd� katsomassa
h�nen kallisarvoista p�yt��ns� kaikkine laatikkoineen; tarkastelin sek�
etumaisia ett� salalaatikoita, jotka tulivat n�kyviin kun h�n veti pois
edelliset.
Previous Page
| Next Page
|
|