|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 31
Ripillep��syn edellisen� p�iv�n� kasvoi levottomuuteni kuumeentapaiseksi
tuskaksi, jonka valtaamana monasti olin kuin j�rjilt�ni ja tunsin itseni
sanomattoman onnettomaksi.
Lopulta tuntui minusta, ett� olin uhraamaisillani autuuteni Susannan
t�hden. Kauhistuneena s�ik�hdin y�ll� unestani, jossa olin n�hnyt itseni
polvistuneena alttarin ��reen Susannan rinnalla -- h�n oli niin
viattoman n�k�inen ja niin yliluonnollisen kaunis -- ja pappi seisoi
siin�, kasvoissaan tuomiop�iv�n ankaruus, aivan kuin tiet�en, ett�
paraikaa yksi sielu oli hukkumaisillaan ja ett� h�n ehtoollisleip��
antaessaan pani Herran tuomion t�yt�nt��n.
Er��n� toisena y�n� her�sin siihen, ett� mielest�ni joku ilkkuen nauroi
s�nkyni alla, ja olin siin� varmassa uskossa, ett� paholainen ison
k��rmeen hahmossa kiemurrellen makasi siin� vaanien minua. Kauhusta
syk�ht�vin syd�min piilouduin patjoihin, kunnes aamun sarastaessa kuulin
ihmisten liikkuvan pihalla, jolloin uskalsin nousta paetakseni
makuuhuoneesta.
Koitti sitte ripillep��syp�iv�.
Aamulla ennen kirkko-aikaa pukeuduin uusiin mustiin vaatteisiini seisoen
kuvastimen edess� sinisess� salissa, johon �itini oli ollut suljettuna
sairautensa pitkin� vuosina. L�pi pieniruutuisten ikkunoitten n�in min�
veneen toisensa per�st� t�ynn� juhlapukuista rippinuorisoa ja heid�n
vanhempiaan kirkkaana syysp�iv�n� soutavan lahteen ja laskevan maihin
joko meid�n laiturillemme tai pappilan rantaan.
T�m� juhlallinen n�ky t�ytti minut yht�kki� ep�toivolla. Ajattelin, ett�
n�m� kaikki saattoivat p��st� Jumalan autuuteen yht� helposti, kuin he
nyt tyynen� pyh�aamuna soutivat auringonpaisteiseen lahteen, kun taas
minulla yksin ei ollut mit��n autuuden toivoa.
Samassa johtui mieleeni, ett� min� t��ll� synk�ss�, henkisesti pime�ss�
kodissani aina lapsuudestani asti olin sisimm�ss�ni kantanut tunnetta
siit�, ettei onni ja autuus ollut minua varten ja ett� kaikki se
todellinen onni ja ilo, mik� t�h�n asti oli osalleni tullut, oikeastaan
oli ollut vain pappilasta lainattua p�iv�npaistetta.
Tuo kuolemansynti omallatunnollani en Susannaakaan voinut saada muuta
kuin lainaksi siksikun kuolema tuli, jolloin meid�n oli erottava ja
minun oli palattava niiden pahojen henkien luo, jotka el�m�ni
ensim�isest� hetkest� asti olivat minut ik��nkuin omakseen anastaneet.
Min� k��nnyin sein��n p�in ja purskahdin itkuun.
Kun taas hetken per�st� aijoin jatkaa pukeutumistani ja katsahdin
kuvastimeen, saatoin pelk��m�tt�, viel�p� levollisenakin kiinnitt��
katseeni tuohon lapsuuteni n�kyyn: ruusua kantavaan naiseen, jonka n�in
seisovan takanani huoneen avonaisessa ovessa, kalpeana ja surullisesti
katsellen minua, kunnes h�n yht�kki� taas h�visi.
Kellot alkoivat soida ja kansa virtasi kirkkoon. Sin� p�iv�n� oli my�s
Kainulais-Anna sek� muu talon v�ki l�hd�ss� sinne. Is� seurasi minua ja
tervehti kohteliaasti pappia, kun he ohimennen tapasivat toisensa kirkon
ovella.
Edellisen� maanantaina oli m��r�tty, miss� j�rjestyksess� rippilasten
tuli seisoa kirkossa. Minun piti olla etumaisena poikain puolella, ja
Susannan tytt�jen.
Ensim�inen virsi oli jo veisattu, kun Susanna �itins� seurassa tuli
kirkkoon, t�ysikasvuisten tapaan puettuna mustaan silkkihameeseen,
kaulassa ja k�sivarsilla pitsit ja rinnalla kultakoriste. H�n j�i
istumaan papinpenkkiin �itins� viereen, kunnes vaikuttava saarna oli
lopussa.
Olin luultavasti kovin sairaan ja rasittuneen n�k�inen, sill� alkaessaan
kuulustelunsa minusta keskeytti pappi yht�kki� kysymyksens� ja katsoi
minuun ik��nkuin kysyen mik� minua vaivasi.
Vastasin oikein, ja ny�kytt�en minulle p��t��n h�n k��ntyi sitte
Susannan puoleen, joka seisoi k�det ristiss� ja silm�t maahan luotuina,
itkettyneen�, ja j�nnityksest� hieman kalpeana.
Is�n kuulustellessa katsoi Susanna h�neen noilla siunatuilla sinisill�
silmill��n niin luottavaisesti ja uskollisesti, ettei saattanut
ep�ill�k��n h�nell� sin� hetken� olleen pienint�k��n synti�
omallatunnollaan.
Previous Page
| Next Page
|
|