|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
Joskus h�n my�skin saattoi ruveta selitt�m��n asioita, jotka tuskin
kaikki olivat minulle tarkoitetut; h�n yritti silloin tavallisesti
kumota kaikenlaisia ep�ilyksi� uskonasioissa eritt�inkin mit� tuli
ihmeisiin, jotka h�n mielell��n selitti luonnonmukaisesti. H�n saattoi
t�ll�in osoittaa erinomaista kekseli�isyytt� sommitteluissaan, ja usein
luulin huomaavinani h�nen tarmokkaissa kasvojenpiirteiss��n sellaista,
jota olin n�hnyt Susannankin luonteessa.
Pienet, sirot k�tens� ja hienon, sopusuhtaisen vartalonsa oli Susanna,
n�ht�v�sti perinyt is�lt��n sek� sen lis�ksi tuon omituisen p��nheiton
milloin h�n tahtoi antaa sanoilleen tavallista enemm�n pontta. Mutta
Susannan luonteessa oli samalla jotain l�mmint�, melkeinp� tulista,
sellaista, jolle is�n silmiss� ilmenev� kirkas, kylm�n j�rkev� katse oli
vallan vieras.
Pappi kiitti minun ajatuskyky�ni, mutta usein h�n suuresti n�yrrytti
minua v�itt�m�ll�, ett� minun oli tapana karttaen luoda katseeni maahan,
mist� tavasta minun v�ltt�m�tt�m�sti oli luovuttava. Ep�ilem�tt� h�n
luuli minun olevan ylenm��rin ujon tai my�skin k�rsiv�n is�ni ja h�nen
v�lisest� suhteesta.
Asian todellinen laita oli kuitenkin se, ett� h�nen j��kylm�t tai
harmaan ter�v�t silm�ns� lakkaamatta tuijottivat minuun, aivan kuin
niiden katse olisi tunkeutunut ihan l�vitseni jaoitellen minut
kappaleiksi kuin apelsiinin, lopuksi kaivaen esiin Susannan ja minun
v�lisen salaisuudenkin.
Tunsin itseni kavaltajaksi, joka petin h�nen luottamuksensa, ja
kuvittelin tuskissani, miten h�n kerran, saatuaan tiet�� kaiken,
ajattelisi minusta, joka keskell� ripillep��syvalmistuksiani olin voinut
istua h�nen edess��n valheellisena ja r�yhke�n�.
Sit� paitsi alkoi minulle katkismusta lukiessani k�yd� yh� selvemm�ksi,
ett� Susannan ja minun suhteessamme oli jotakin kieroa, niin kauan kuin
salasimme sit� h�nen vanhemmiltaan; ja kuitenkin aijoin nyt, t�m�
ilmeinen synti syd�mmell�ni, kylm�verisesti ja ehdoin tahdoin polvistua
Jumalan armop�yd�n ��reen.
N�m� omantunnon ep�ilykset seurasivat minua kotonakin ollessani ja
k�viv�t minulle lopulta todelliseksi kidutukseksi. Kaikki synnit -- niin
olin lukenut katkismuksesta -- voidaan anteeksi antaa, paitsi synti�
Pyh�� Henke� vastaan.
Mit� enemm�n mielikuvitukseni hautoi t�t� salaper�ist� rikosta, joka oli
ulkopuolella taivaan armoa ja jota Jumala siis ei voinut anteeksi antaa,
sit� voimakkaammaksi kasvoi minussa kauhistuttava pelko siit�, ett� se
synti, johon nyt ehdoin tahdoin ja kylm�verisen harkinnan j�lkeen olin
antautua, kuului ehk� juuri t�llaisiin anteeksiantamattomiin.
Ep�ilykseni koski eritt�inkin pyh�� ehtoollista, jonka siten empim�tt�
ja tahallani h�p�isisin peitt��kseni petokseni sit� miest� kohtaan, joka
sen minulle tarjosi.
Turhaan koetin vapautua n�ist� ajatuksista tai ainakin lyk�t� ne syrj��n
ripillep��syn edelliseen p�iv��n.
Mieleni k�vi p�iv� p�iv�lt� yh� tuskallisemmaksi; ja kiihoittunut
mielikuvitukseni loi eteeni kuvia, jotka eiv�t en�� olleet tahtoni
alaisia, vaan sy�ksiv�t minut helvetinpelon kaikkiin mahdollisiin
kauhistuksiin.
En uskaltanut yritt��k��n puhua n�ist� asioista Susannalle, vaikka se
olisikin mielt�ni rauhoittanut; sill� niin kauan kun h�n ei tiennyt,
ett� se mik� nyt oli t�yttym�ss�, oli synti�, h�n ei my�sk��n ollut
osallinen siihen, ja mieluimmin kannoin taakkaani yksin kuin sy�ksin
h�netkin syntiin.
Jos viime hetkess� ilmaisisin kaikki ankaralle papille, niin --
puhumattakaan siit� siet�m�tt�m�st� h�pe�st�, jonka t�llaisen lasten
v�lisen kihlauksen ilmaiseminen meille molemmille tuottaisi -- olisi
seurauksena siit� vain se, ett� kadottaisin Susannan, ja siihen en
uskaltanut tehd� itse�ni syyp��ksi ilman h�nen suostumustaan. Koko asia
muodostui minulle siten v�hitellen mahdottomuuksien ympyr�ksi, josta
ulosp��sy oli suljettu ja pelastus mahdoton.
Kahtena viimeisen� maanantaina, jolloin olimme kirkossa papin
kuulusteltavina, katsoin usein vakavasti Susannaan. H�n seisoi siin�
terveen�, hymyilev�n� ja tarkkaamattomana; h�n ei mit��n aavistanut eik�
siis voinut minua auttaa.
Previous Page
| Next Page
|
|