|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
H�nen mielest��n he olivat olleet kovin pahoja minulle, h�n sanoi, ja
kerta toisensa j�lkeen h�n sitte mit��n puhumatta pyyhk�si hiukset
otsaltani, aivan kuin h�n ei olisi voinut n�hd� minun olevan suruissani.
Tuossa pieness� k�t�sess� oli l�mp��, ja h�nen itkun kanssa
taistelevissa kasvoissaan oli ilme, jota minun rakkautta janoava mieleni
ei voinut vastustaa.
En tied� miten k�vi, mutta muistan, ett� seisoin siin� painaen h�nt�
lujasti rinnoilleni, poski h�nen poskeaan vastaan ja rukoillen h�nt�
pit�m��n minusta vain hiukkasen, niin pit�isin min� h�nest� niin
sanomattomasti koko el�m�ni ajan.
Muistan my�skin h�nen vastanneen t�h�n my�nt�v�sti ja ett� me molemmat
siin� itkimme.
Hetken per�st� seisoimme taas hymyillen k�si k�dess� katsellen
toisiamme.
Samassa syntyi meiss� molemmissa uusi ajatus: ett� me siis nyt olimme
kihloissa.
Susanna oli ensim�inen, joka t�st� huomautti ja lis�si, luoden
uskolliset syv�t sinisilm�ns� vakuuttavasti minuun, ett� t�st�l�hin
minun aina oli muistettava, ett� h�n piti minusta, olivatpa toiset
minulle sitte miten pahoja tahansa.
Kuulimme toisten huutelevan meit� ja -- mik� ei koskaan olisi
aikaisemmin samana p�iv�n� p��h�mme juolahtanutkaan -- Susanna kiiruhti
yksin v�h�n matkaa edelt�p�in, niin ett� kumpikin meist� erikseen saapui
seuramme luo.
Aurinko loisti jo korkealla taivaalla, kun seuraavan p�iv�n aamupuolella
Kainulais-Anna, kuten h�nen oli tapana lapsuudestani asti, ravisti minut
hereille kertoen, ett� is�ni aikasin aamulla oli matkustanut Tromssaan.
H�n oli ennen l�ht���n k�ynyt huoneessani ja takaisin tultuaan sanonut
minusta, ett� �poikaparka hymyili unessaan ja oli niin onnellisen
n�k�inen.�
Hyvin harvoin tapahtui, ett� sain is�lt� osakseni jonkun yst�v�llisen
sanan, ja siksi n�m� sanat j�iv�tkin mieleeni.
Tuo edell�mainittu h�yrylaivariita painoi raskaasti is�ni mielt�; h�n
tahtoi nyt koettaa viimeist� keinoa: saada asian sanomalehdiss�
perinpohjin pohdituksi, ja t�t� varten h�n l�hti Tromssaan k��nty�kseen
henkil�kohtaisesti jonkun lakimiehen puoleen.
N�ist� talon asioista min� en kuitenkaan mit��n tiennyt
Viides luku.
RIPILLEP��SY.
T�ll� kannalla olivat asiat vanhempaimme v�lill�, kun Susanna ja min�
syksyll� p��simme ripille.
Koska minut liian my�h��n oli ilmoitettu rippikouluun, m��r�ttiin ett�
min�, paitsi yhteisiss� kuulusteluissa maanantaisin kirkossa, k�visin
my�skin perjantaisin pappilassa yksityisesti lukemassa.
Omalla lyhyell� tavallaan piti is�ni minulle ennen pappilaan menoani
pienen puheen, jolloin h�n sanoi toivovansa, etten tuottaisi h�nelle
h�pe�t� papin edess�.
Tuo opetus ylh��ll� papin lukuhuoneessa oli minulle jotakin aivan uutta
ja vaikutti suuresti henkiseen kehitykseeni. Kookas, harmaap�inen mies
leveine, tarmokkaine kasvoineen, paksut hopeakehyksiset silm�lasit
ty�nnettyin� otsalle tuuheitten kulmakarvojen yl�puolelle, istui
sohvassa, iso merenvahapiippu suussaan ja selitti asioita minulle, joka
juhlavaatteisiin puettuna tarkasti kuunnellen istuin h�nt� vastap��t�
p�yd�n toisessa p��ss�.
Minulle k�vi v�hitellen yh� selvemm�ksi, ett� papin t�ytyi olla l�peens�
rehellinen ja totuutta rakastava mies, mutta samalla kova ja ankara;
sill� h�n puhui alituiseen velvollisuuksista, sanoen, ettei armo
suinkaan ole annettu meille siksi, ett� p��sisimme velvollisuuksista
vapaiksi.
Previous Page
| Next Page
|
|