|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
Silloin t�ll�in tuli meit� vastaan merilintu keinuen kimaltelevalla
mainingilla, ja vanavedess� teutaroi jokunen delfiini.
V�h�� ennen p�iv�llist� saavuimme Mennink�issaarille ja rupesimme heti
kalastelemaan tyyness� vedess�. Ruokavasusta huolimatta oli n�et
p��tetty, ett� meid�n ensin oli itse hankittava itsellemme p�iv�llinen.
Saarien ulkorannalla pauhasivat mainingit tyynen� kes�p�iv�n� muodostaen
valkoisia vaahtoharjaisia hy�kyaaltoja ja paeten taasen sylim��rin
ulapalle joka kerta kun meri veti syvi�, s��nn�llisi� henk�yksi��n.
Vilkkaana kuten aina kumartui Susanna veneenlaidan yli, niin ett�
kiharat melkein koskettelivat h�nen omaa kuvaansa vedess�, katsellakseen
kirkkaassa vedess� viidentoista, viel�p� kahdenkymmenenkin sylen
syvyydell� uiskentelevia kaloja, jotka vaaleanvihre�t� pohjaa vasten
luikkivat l�pi kaislikon ja parvissa kokoontuivat kaksinkertaisilla
koukuilla varustettujen siimojen ymp�ri, joilla vanhemmat joukostamme
usein saivat kaksikin kalaa kerrallaan.
Innoissaan kutsui h�n minua umpisokeaksi joka kerta kun en n�hnyt juuri
sit� kalaa, jota h�n tarkoitti. Ja olinhan min� kyll� likin�k�inenkin,
mutta yht� varma on, ett� Susannan pieninkin liike kiinnitti minun
mielt�ni enemm�n kuin kaiken maailman kalat.
Luonto ymp�rill�mme oli todellakin hurmaava. Valkea perhevene keinui
aivan kuin ilmassa riippuen, oman kuvansa yl�puolella. Gunnarintalokin
oli aivan kuin veteen upotettu, alapuolella peltotilkku ja yl�puolella
sek� ymp�rill� koivikkoa. P�iv�n helteest� ihan kosteaksi k�yneen ilman
t�ytti niin voimakas lehv�ntuoksu, ett� sentapaista t��ll� etel�mp�n�
tapaa ainoastaan sateen j�lkeen.
Vajaassa tunnissa oli meill� sankko t�ynn� kalaa, ja kun se riitti
keitoksi, niin laskimme maihin.
Ruohikolle talon edustalle oli papinrouva sill� aikaa antanut kantaa
p�yd�n, jolle oli levitetty hieno damastiliina ja kannettu useita
viilipyttyj�. Marjapuuroakin oli keitetty ja p�yd�lle oli kannettu
ruokavasusta herkkuja niin paljon kuin siihen mahtui.
Viini ja muut v�kev�t ruuat panivat voudin p��n lopulta v�h�n py�r�lle.
Papinrouvan suureksi kauhuksi h�n kertoi, ett� pappi, niin ankarana ja
harmaatukkaisena kuin h�n siin� nyt istuikin, nuorena oli ollut hyvinkin
iloinen vekkuli ja ett� he molemmat yhdess� olivat keksineet monta
hullua kepposta.
Kun h�n huomasi puhuneensa liikoja, esitti h�n asiaa parantaakseen
vakavan maljan, toivoen koko piirin puolesta, ett� pappi voittaisi
vehkeilev�n naapurinsa kaikki juonittelut -- t�ss� keskeytti h�n
puheensa huomatessaan papin luovan merkitsev�n katseen minuun, joka
istuin p�yd�n p��ss� -- ja lopetti sitte muutamalla tyhj�ll� sanalla,
joiden oli tarkoitus lievent�� h�nen puheensa kokonaisvaikutusta.
Tunsin miten kylm� hiki nousi otsalleni ja olin varmaankin
kuolemankalpea.
Is�ni t�hden arvelin olevan parasta, etten ollut asiasta
tiet�vin�nik��n, mutta ruoka tarttui kurkkuuni, niin etten en�� jaksanut
nielaista palaakaan.
Vilkaisin Susannaan; h�n oli hehkuvan punainen.
Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin jokainen varmaan itsekseen mietti
tapahtumaa, kunnes kes�p�iv�n v�symys valtasi mielet ja pappi ja vouti,
jotka molemmat olivat tottuneet pieneen p�iv�llisuneen, ehdottivat
tunnin lepoa, jolloin jokaisen oli etsitt�v� itselleen varjoisa
lepopaikka.
Sen j�lkeen, mit� p�yd�ss� oli tapahtunut, tunsin itseni kovin
onnettomaksi. Seurassa oli ilmennyt niin loukkaava k�sitys is�st�ni,
ett� yhdess�olo heid�n kanssaan oli minulle suuri kidutus.
V�h�n matkan p��ss� talosta vietti m�kirinne alas kapeaan, pieneen
laaksoon, jonka molemmin puolin kohosivat koivua ja pajua kasvavat
harjut, ja sen l�pi kiemurteli piikivien lomitse peilikirkas kimmelt�v�
pieni puro, jossa silloin t�ll�in v�l�hti joku taimen.
Toisten nukkuessa min� l�ksin k�velem��n puroa pitkin ja heitt�ydyin
maahan yksin�isyydess� hautoakseni suruani.
En tied� miten kauan olin siin� maannut, mutta kun katsahdin yl�s, n�in
Susannan syv�sti liikutettuna istuvan vierell�ni.
Previous Page
| Next Page
|
|