|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
Pieksu-Niilo tiesi my�skin kertoa yht� ja toista kaukon�kij�ist�, ja
miten n�m� sek� henkimaailmasta ett� todellisuudesta ovat n�hneet
n�kyj�, jotka ilmestyv�t heille joko entein� tai jonkinlaisena henkisen�
kangastuksena, jolloin he saattavat n�hd� mit� juuri sill� hetkell�
tapahtuu kaukaisimmissakin paikoissa.
He saattavat istua iloisessa seurassa ja siin� yht�kki� kalpeina ja
levottomina tuijottaa hajamielisesti eteens�. He voivat silloin n�hd�
jos jonkinlaisia asioita, ja kesken kaiken kuulee heid�n huudahtavan
esimerkiksi:
�Nyt on tuli p��ssyt irti kauppias N. N:n talossa� tai, �nyt Trondjemin
kaupunki palaa!�
Toisinaan he n�kev�t niin el�v�sti pitkien ruumissaattojen kulkevan,
ett� tarkoin voivat sanoa, miss� j�rjestyksess� minkin n�k�inen henkil�
kulki, mink�lainen arkku oli ja mink�laiset kadut, joita pitkin
ajettiin.
Niin he saattavat sanoa: �nyt haudataan Kristianiassa joku kuuluisa
mies.�
Kun sitte tapahtumasta tieto saapuu, pit�� t�llainen n�ky aina
paikkansa.
Saattaapa sitte merell� tuollainen mies sanoa kapteenille, ett� parasta
h�nen on hetkeksi muuttaa suuntaa; ja t�t� neuvoa seurataan aina, sill�
kaikki ovat varmat siit�, ett� h�n silloin jossain kaukana heid�n
edess��n n�kee sellaista, jota eiv�t muut n�e, mutta joka voi saattaa
heid�t onnettomuuteen -- tavallisesti meritursaan venepuoliskossaan tai
jonkun haamun.
Yksi Pieksu-Niilon monia t�m�ntapaisia juttuja kertoi tapahtumasta, joka
oli sattunut er��lle h�nen tuttavalleen t�m�n ollessa
talvikalastuksella.
Ilma oli pari p�iv�� ollut mit� myrskyisin, mutta tyyntyi kolmantena
p�iv�n� sen verran, ett� yksi ranta-aitassa majailevista venekunnista
arveli sin� p�iv�n� voivansa nostaa verkot. Muut sit� vastoin eiv�t
uskaltaneet ryhty� t�llaiseen ty�h�n.
Nyt on tapana, ett� venekunnat auttavat toisiaan veneen vesille
laskemisessa, ja siihen oli nytkin k�yt�v� k�siksi.
Kun he tulivat alas suurelle viisihankaiselle veneelle, joka oli vedetty
kauas maalle, he huomasivat airojen ja tuhtojen olevan k��nnettyin�
takaperin veneess�, ja sit� paitsi oli aivan mahdoton edes yhteisill�
ponnistuksillakaan saada venett� paikoiltaan liikahtamaan. Yritettiin
kerran, kaksi, kolme, mutta kaikki turhaan.
Silloin yksi heist�, jota tunnettiin kaukon�kij�ksi, arveli, ett� mik�li
h�n asiaa ymm�rsi, heid�n oli paras olla sin� p�iv�n� sen enemp��
veneeseen koskematta. Sit� ei mill��n ihmisvoimalla liikkeelle saataisi.
Mutta er��ss� toisessa ranta-aitassa majailevassa venekunnassa oli
nokkela nelj�toistavuotias poika, joka koko ajan huvitteli muita
kaikenlaisella ilveilyll� eik� koskaan pysynyt alallaan.
H�n otti raskaan kiven ja heitti sen kaikella voimallaan veneen
per�keulaan.
Kaikkien n�hden kohosi siit� silloin yht�kki� merimiehen vaatteisiin
puettu meritursas, jolla p��n asemesta oli iso ruokotukku. Se oli
istunut veneess� takaperin ja h�visi nyt mereen vaahtoisten aaltojen
ry�ppyess� sen ymp�rill�.
T�m�n j�lkeen vene helposti liukui vesille.
Mutta kaukon�kij� katsoi poikaan ja sanoi, ett� sit� h�nen ei olisi
pit�nyt tehd�.
Poika kuitenkin nauroi kuten ennenkin, arvellen, ettei sellaiseen ole
uskottava.
Kun he sitte illalla olivat palanneet merelt� ja v�ki nukkui
ranta-aitassaan, kuulivat he keskiy�n aikaan pojan huutavan apua.
Yksi heist� luuli my�skin himme�n �ljylampun valossa n�kev�ns� ison
k�den pist�ytyv�n ovesta ja tavoittelevan penkki�, miss� poika makasi.
Previous Page
| Next Page
|
|