|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 20
Renkituvan vakituiseen v�keen kuului my�skin kaksikymmenvuotias tytt�,
jota kutsuimme Ranskan-Marttiinaksi. H�n oli vilkasluontoinen ja
sukkela, aivan kuin toista ihmisrotua kuin tavalliset ruijalaiset;
tavattoman tuuhea, musta kiharatukka ymp�r�i h�nen kapeita,
tummaihoisia, eritt�in hienopiirteisi� kasvojaan. H�nen vartalonsa oli
keskikokoinen, hentorakenteinen ja sorja. Paksujen, tummien silm�kulmien
alta tuikkivat sysimustat silm�t; h�nen suuttuessaan saattoivat ne
melkeinp� s�ken�id�.
H�n oli rakastunut hiljaiseen Janne-renkiin ja aivan syytt� ylenm��rin
mustasukkainen. Huhuttiin kyll�, ett� n�m� kaksi aikoivat menn� yhteen,
kun vain Janne-renki saisi viel� pari kalaretke� suoritetuksi, mutta
julkisuuteen ei asiaa kuitenkaan viel� oltu p��stetty, luullakseni
siksi, ett� Janne niin kauan kuin mahdollista teki passiivista
vastarintaa eik� koskaan nimenomaan kosinut.
Ranskan-Marttiina oli noita pohjoisten kalastajaseutujen aviottomia
lapsia, joiden is�t ovat ulkomaalaisia laivureita tai matruuseja. H�nen
is�ns� sanottiin olleen ranskalainen laivamies.
Is�ni oli ankarasti kielt�nyt minua menem�st� iltasin renkitupaan; h�n
tiesi kyll�, ett� siell� puhuttiin paljon sellaista, joka ei ollut
aijottu lapsen kuultavaksi.
Mutta toiselta puolen taas kerrottiin siell� mielest�ni maailman
kaikkein mielt�kiinnitt�vimpi� asioita. Ja seurauksena t�st� oli, ett�
salaa koetin sinne hiipi�.
Muistan muun muassa, miten er��n� pime�n� syysiltana salaa tupaan
puikahdettuani j�nnitettyn� j�in kuuntelemaan Pieksu-Niilon -- saman
miehen, jolla oli kellert�v�t kasvot ja joka nauraessaan irvisteli kuin
kuolleen p��kallo -- p�yristytt�vi� kummitusjuttuja Erlandsenin
edelt�j�n ajoilta.
Siihen aikaan oli jonkun matkan p��ss� pappilasta vanha ranta-aitta.
Er��n� jouluiltana istuttiin olutta juoden kauppiaan talossa aattoa
viett�m�ss�. Puoliy�n aikaan loppui, olut ja silloin l�hetettiin
Rasmus-renki, joka oli v�kev� ja rohkea mies, alas ranta-aittaan, miss�
oluttynnyri� s�ilytettiin, laskemaan olutta raskaaseen, hopeahelaiseen
kannuun.
Sinne tultuaan Rasmus asetti lyhdyn tynnyrille ja rupesi laskemaan. Kun
kannu oli t�ynn� ja h�n juuri oli vied� sen huulilleen ottaakseen siit�
pienen kulauksen, n�ki h�n pitk�ll��n oluttynnyrill� hirve�n ison,
leve�n ja mustan olennon, alaruumis ojennettuna pitkin pime�ss�
seisovia, riviin j�rjestettyj� oluttynnyreit�; sen suusta l�hti j��kylm�
henk�ys aivan kuin selj�ll��n olevasta ovesta ja se tuijotti h�neen
kahdella samealla silm�ll�, jotka muistuttivat himmeit� luulyhtyj�, ja
sanoi:
�Varas jouluoluessa!�
Mutta Rasmus-renki ei vitkastellut. H�n viskasi painavan olutkannun
j�ttil�ist� suoraan vasten silmi� ja l�ksi sitte pakoon mink� jaksoi.
Ulkona paistoi kuu hangelle, h�n kuuli rannalta kirkumista ja ulvontaa
ja huomasi, miten hiidet yh� taajenevissa joukoissa ajoivat h�nt� takaa.
Kun h�n ehti hautausmaan muurin luo, olivat ne jo aivan h�nen
kintereill��n, ja h�d�ss��n h�n ei tiennyt muuta neuvoa kuin huutaa:
�auttakaa minua, te kaikki kuolleet!� Kuolleet ovat nimitt�in hiisien
vihollisia.
Silloin h�n kuuli, miten kuolleet nousivat haudoistaan, ja samalla
syntyi hirve� melu ja ulina, kuin olisi taistelu ollut k�ym�ss�. H�nt�
itse��n ajoi hiisi sill� v�lin takaa ja oli juuri painaa h�net maahan,
kun h�nen samassa onnistui tarttua ovenripaan ja pelastua tupaan.
Mutta siihen h�n kaatuikin tajuttomana lattialle.
Seuraavana p�iv�n� -- ensim�isen� joulup�iv�n� -- n�ki kirkkov�ki sinne
t�nne haudoille hajaantuneina ruumisarkun palasia sek� kaikenlaisia
vettyneit� airoja ja laivanpirstaleita, sellaisia, jotka haaksirikossa
uppoavat meren pohjaan.
N�it� olivat kuolleet ja hiidet k�ytt�neet taistelu-aseina, ja monesta
seikasta saattoi huomata, ett� kuolleet olivat p��sseet voitolle.
Ranta-aitasta l�ydettiin sitte my�skin tinakannu ja luulyhty. Kannu oli
painunut litte�ksi j�ttil�ispeikon otsaan sattuessaan, ja lyhdyn oli
hirvi� murskannut, rengin p��sty� pakenemaan.
Previous Page
| Next Page
|
|