|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
Tunsin hyvin tuon suuren, k�mpel�n k�sialan ja sin� p�iv�n� palasin pari
kolme kertaa ver�j�lle lukeakseni nuo sanat uudestaan ja taas uudestaan.
Ne n�yttiv�t minulle Susannan uudessa muodossa; n�in h�net noitten
kirjainten takaa kuin ristikkoaidan l�pi.
Kirjoitin iltap�iv�ll� h�nen kirjoituksensa alle: Katso toiselle
puolelle! Ja siihen panin: En ole min�k��n sinuun suuttunut.
Seuraavana p�iv�n�, kun kuljin puutarha-aidan ohi, seisoi Susanna siin�,
mutta h�n ei kuitenkaan ollut minua huomaavinaan. H�n varmaankin katui,
ett� oli ollut liian valmis sovintoa tekem��n.
Vaikka is�ni ja papin v�lit ulkonaisesti n�yttiv�t olevan hyvinkin
hyv�t, oli kuitenkin seurustelu h�nen ja papin perheen v�lill�
t�st�l�hin melkein lopussa; ainoastaan erityisten asianhaarain vaatiessa
tai varsinaista kutsua noudattaen he k�viv�t toistensa luona. T�m�
seikka antoi taas Susannan ja minun v�liselle seurustelulle jonkinlaisen
salaper�isen leiman. Vaikkei mik��n kielto meit� t�ss� suhteessa
pid�tt�nyt, me kuitenkin tavallaan kuin varkain tapasimme toisiamme.
Olimme molemmat yksin�isi� lapsia. Susanna istui kotonaan �itins�
ankaran valvonnan alaisena suljettuna arkiel�m�n yksitoikkoisuuteen, ja
min� kuljin synk�ss� kodissani aina jonkinlaisen vilun ja kauhun
valtaamana, ja minusta tuntui, kuin iloa olisi vain pappilassa Susannan
luona. Eip� siis ihme, ett� aina kaipasimme toistemme luokse.
Vanhemmaksi tultuamme oli meill� yh� harvemmin tilaisuutta tapaamiseen,
mutta siit� kaipauksemme vain kasvoi, ja ne hetket, jolloin saimme olla
yhdess�, muuttivat meid�n tiet�m�tt�mme v�hitellen entisen lapsellisen
luontonsa. H�nen kanssaan puhuminen oli minun ainoa lohdutukseni, ja
monet kerrat harhailin p�iv�kaudet pappilan l�hist�ll� saadakseni edes
vilaukselta n�hd� h�net.
Olin kuudentoista vaiheilla, kun h�n er��n� aamuna minun kulkiessani
pappilan ohi viittasi minut luokseen ja ojensi aidan yli minulle kukan.
H�n juoksi sitte kiireesti tiehens� suoraan porkkanapenkkien yli, aivan
kuin pel�ten, ett� joku h�net n�kisi.
Silloin huomasin ensim�isen kerran miten kaunis h�n oli, ja kauan
muistelin h�nt� sitte sellaisena, kuin h�n sin� aamuauringon valaisemana
seisoi puutarhassa pensaitten keskell�.
Kolmas luku.
RENKITUPA.
Talossamme vallitseva kummitususko p��si t�yteen valtaansa renkituvassa,
miss� piiat ja rengit sek� talossa y�pyv�t matkustavat talonpojat
iltasin istuivat rautalieden ��ress� kertoillen hehkuvan tulen valossa
kaikenlaisia juttuja haaksirikoista ja kummituksista.
Uunin ja sein�n v�lisell� pankolla istui reipas, v�kev� Janne-renki,
askaroiden puusepp�- ja korjausty�ss��n, eik� h�nell� t�m�n ohella
ollutkaan muuta tekemist� kuin hiljaa kuunnella toisten pakinaa. Uunin
vieress� Pieksu-Niilo -- nimens� h�n oli saanut siit�, ett� h�n ompeli
lappalaispieksuja -- voiteli jalkineita tai muita nahkatamineita. Niilo
oli pikkuinen irvihammas, jonka vaalea takkuinen tukka aina riippui
silmill� ja jonka kuunmuotoisista py�reist� kasvoista nen� pisti esiin
kuin pieni nystyr�; kun h�n nauroi, sai h�nen leve� suunsa ohuine
huulineen ja isoine leukapielineen melkeinp� kuolleen p��kallon
irvist�v�n ilmeen. Pieni� vaaleansinisi� silmi�ns� h�n siristeli silloin
niin salaper�isen viekkaasti, ett� hyvin huomasi h�nen olevan
ter�v�p�isen. H�n se olikin, joka useimmat jutut tiesi, mutta useimmin
h�n sai vieraat kertomaan kaikenlaisia seikkailuja n�kyv�st� ja
n�kym�tt�m�st� maailmasta.
Kolmannelle rengille oli annettu haukkumanimi Antti Lyijyhattu --
vaikkei h�nen kuullen uskallettu t�t� nime� k�ytt�� -- siksi, ett� h�n
v�h�n v�li� sai juoppoudenkohtauksia, jolloin h�n joi niin hurjasti,
ett� oli menett�� paikkansa. H�n oli kuitenkin omalla tavallaan
erinomaisen kelpo mies. Kun myrskyn noustessa merell� oikein kovalle
otti, kohosi h�n yhdell� kertaa korkeimpaan luottamustoimeen ollen
veneen p��llikk�n�; sill� h�nen erinomaisesta purjehdustaidostaan olivat
kaikki yksimieliset. Kun vaara oli ohi, h�n taas aleni entiseen
mit�tt�m��n asemaansa.
Previous Page
| Next Page
|
|