|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 18
Kerran loukkasi kuitenkin Susanna minua syv�sti -- aina katkeriin
kyyneliin asti. Minulle n�et selveni, ett� is�nikin oli joutunut h�nen
pilantekonsa esineeksi. Vahvalla, kauniilla ��nell��n is�ni n�et
maalaisten yksinkertaiseen tapaan lauloi virret sangen kovasti ja liitti
-- mik� sek� minun ett� monen muun mielest� oli eritt�in kaunista --
joka s�keen loppuun omituisen venytyksen, joka ei kuulunut itse
s�veleesen vaan oli h�nen omatekem�ns�. T�m� is�ni laulutapa oli ollut
puheenaineena pappilassa ja Susannakin oli sille nauranut. Kun h�n sitte
huomasi, ett� min� olin saanut asiasta tiet��, h�n n�ytti kovin
onnettomalta.
Kolmetoistavuotiaana l�hetettiin Kaarlo Bergenin latinakouluun, ja rakas
kotiopettajamme matkusti samana syksyn� viimeisess� laivassa.
Siit� l�htien Susanna luki vanhempainsa johdolla ja min� jatkoin
koulunk�ynti�ni lukkarin luona, hyv�nluontoisen vanhan miehen, joka ei
itsek��n paljoa muuta osannut kuin soittaa viulua; mutta sit� h�n
tekikin mit� innokkaimmin ja ep�ilem�tt� my�skin taitavasti, vaikka
h�nen taiteellinen aistinsa ehkei ollutkaan eritt�in kehittynyt.
Kun lukkari oli saanut is�ni suostumuksen siihen, ett� saisin opetella
soittoa ja sek� minun ett� h�nen mielest��n t�m� opetus oli paljon
hauskempaa kuin luvut, kului kokonaista kolme vuotta aina
kuudenteentoista ik�vuoteeni asti, jolloin en muuta oppinut kuin viulua
soittamaan ja joutilaana kuljeksimaan.
Jos minua t�h�n aikaan olisi pidetty jokap�iv�isess� ankarassa ty�ss�,
olisi minussa ehk� moni ominaisuus sittemmin kehittynyt toisenlaiseksi.
Mutta asiain t�ll� kannalla ollen jouduin kokonaan oman mielikuvitukseni
valtaan ja minussa kehittyi mielentiloja, jotka my�hemmin saivat
turmiollisen vallan el�m�ss�ni.
Raja, joka jokaisen ihmisen tajunnassa on olemassa mielikuvituksen ja
todellisuuden v�lill�, on er��nlaisille luonteille, jotka el�v�t
voimakkaiden mielikuviensa vaikutuksen alaisina, saatettava t�ysin
selv�ksi ja varmaksi; muuten voi se helposti joissakin kohdin h�lvet�
aiheuttaen mielen sairaaloisuutta.
Vaikkei Susannalla ja minulla en�� ollut yht� hyv�� tilaisuutta kuin
ennen alituiseen yhdess�oloon, olimme kuitenkin koko lapsuutemme ajan
toistemme leikkitoverit ja uskotut. Kun h�nell� oli jotakin minulle
kerrottavaa, odotti h�n tavallisesti ver�j�ll�, joka sulki tien pappilan
alueelle, juuri samaan aikaan kuin min� olin menossa lukkarin luo tai
sielt� tulossa.
Kun er��n� p�iv�n� tulin k�vellen tiet� pitkin kirjat kainalossani, h�n
istui portailla ver�j�n vieress� puettuna siniruutuiseen puseroon ja
paimenhattuun. H�n n�ytti olevan hyvin huonolla tuulella; ymm�rsin heti,
ett� nyt oli jotain erikoista tulossa.
H�n ei vastannut tervehdykseeni; mutta kun min� nopeammin kuin h�n oli
ajatellutkaan koetin p��st� ver�j�n l�pi, kysyi h�n kiivaalla ��nell�
minulta, oliko todellakin totta mit� kerrottiin, ett� min� olin niin
saamaton, ettei minusta t��ll� kotona voinut tulla kerrassaan mit��n.
Susanna oli usein kiusaillut minua; mutta t�ll� kertaa loukkasi minua
tieto siit�, ett� pappilassa puhuttiin meist� ja ett� Susannakin otti
siihen osaa. Jos olisin tiennyt, ett� h�n juuri samana p�iv�n� oli
joutunut tappiolle minua puolustellessaan, olisin varmaankin ottanut
asian toisin kuin nyt, l�htiess�ni loukatun n�k�isen� sanaakaan
virkkamatta tieheni.
Kotiin tultuani sain kuulla, ett� is�ni oli sovintolautakunnassa
joutunut riitaan papin kanssa. Pappi, joka oli lautakunnan esimies, oli
v�itt�nyt is�ni er��ss� asiassa k�ytt�ytyneen h�nen mielest��n liian
ankarasti, ja is� oli t�h�n syyt�kseen vastannut hyvin kiivaasti. T�m�n
johdosta olimme nyt pappilassa joutuneet ankaran arvostelun alaisiksi.
T�m� kire� suhde vanhempaimme v�lill� sai meiss� aikaan jonkinlaista
levotonta arkuutta, ja muistan viel�, miten ensi alussa pelk�sin kulkea
pappilan ohitse, koska tiell� saatoin tavata pastorin.
Susanna teki kuitenkin monta l�hentelemisyrityst�; mutta huomatessani
vaikka vain vilahdukselta h�nen siniruutuisen hameensa, tein min� pitk�n
kierroksen tien syrj�ss� olevia peltoja pitkin tai odotin puitten
suojassa, kunnes h�n oli poistunut.
Kerran en ollut h�nt� muutamaan p�iv��n n�hnyt; mutta kun sitte er��n�
p�iv�n� kuljin ver�j�st�, oli rajapylv��n valkoiseen nimilautaan
lyijykyn�ll� kirjoitettu: Sin� olet minuun pahastunut, mutta Susanna ei
ole ollenkaan suuttunut sinuun.
Previous Page
| Next Page
|
|