|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
Toinen luku.
RANNASSA.
Niin mieluisia leikkipaikkoja eiv�t Etel�-Norjan rannikot tarjoa
lapsilleen kuin nuo pohjoiset rannat ruijalaisille. Eritt�inkin luoteen
aikana on siell� puolen merenpohja kuivana paljon pitemm�lle kuin
t��ll�p�in.
Saventapaisen hiekkapohjan on vesi silloin j�tt�nyt aivan paljaaksi;
ainoastaan siell� t��ll� on vesil�t�kk�, jossa kalanmaimaset
uiskentelevat, ja kauempana veden rajassa astuskelee jokunen rantalintu
tai istuu yksin�inen kalalokki kivell�. Aaltojen uurtama hieno hiekka on
t�ynn��n pieni� kyhmyj�, joiden pinnalle suuri kastemato maahan
kaivautuessaan on j�tt�nyt kiemurtelevia j�lki�. Kivien tai
ruohotukkojen suojassa piilottelevat pienet vikkel�t, l�pikuultavat
katkantapaiset �yri�iset, jotka kiinnitavoiteltaessa nuolina
sujahtelevat matalassa vedess�. Pikkupojat n�et k�ytt�v�t niit� sy�ttin�
onkiessaan turskanpoikasia nuppineulakoukuillaan.
Korkealle ruohoiselle rantat�rm�lle muutamien isojen kivien v�liin
rakensimme me kolmisin litteist� kivenlohkareista kauppatalon
ranta-aittoineen, venevajoineen ja laitureineen.
Vajassa meill� oli kaikenlaisia veneit�, pieni� ja isoja, neliairoisesta
ruuhesta aina viisihankaiseen asti, jotkut puusta tai kaarnasta, toiset
veneenmuotoisista isoista n�kinkengist�. Meid�n ylpeyten�mme oli iso
alus, -- paikattu kaukalo, jossa oli masto ja puolikansi ja jota aina ja
alati varustettiin Bergenin markkinoille purjehtimaan; se ei suinkaan
ollut muodoltaan soreimpia, ja muistan viel�, miten useasti kirkossa
istuessani kuvittelin mieless�ni, ett� tuo komea, t�ydellisesti rikattu,
tykeill� varustettu laiva, joka riippui ylh��ll� kirkon holvikatossa,
oli meid�n, ja miten min� papin saarnatessa suunnittelin kaikenmoisia
purjehdusretki�, joita Kaarlo mutta eritt�inkin Susanna suuresti
ihmetellen katselivat. Tuo laiva oli ainoa, mik� siihen aikaan puuttui
onnestani.
Lahden perukassa is�n laiturin vieress� oli jyrkk� juumanrinne, miss�
loppupuolella kes�� liikkui parvittain turskanpoikasia ja muuta pient�
kalaa, ja siell� me pojat harjoitimme kalastustamme pellavasiimaan
kiinnitetyll� nuppineulakoukulla. Kalat me sitte perkasimme ja
ripustimme ne halaistuina kuivamaan seip�isiin, jotka olimme
pystytt�neet oman kauppatalomme edustalle, ja valmistimme niist� siten
kuivattua kalaa; maksan j�timme taas pahentumaan pieniin puukaukaloihin,
kunnes se oli muuttunut merirasvaksi. Kummankin tavaralajin me sitte
asianmukaisella tavalla panimme varastoon ranta-aittaamme l�hett��ksemme
ne my�hemmin laivassa Bergeniin, ja totta tosiaan teimme me ty�t�,
askaroimme ja ahersimme t�ss� leikiss� yht� uutterasti ja hartaasti,
kuin konsanaan vanhemmat ty�ss��n, vaikka ainoa todellinen hy�ty mink�
siit� saimme, olikin vain auringonpaiste, josta ruskettuneet kasvomme
saivat nauttia.
Kaarlo oli hentorakenteinen poika, joka enimm�kseen kaikessa noudatti
tarmokkaamman sisarensa esimerkki�. Kummallakin pappilan lapsella oli
tuuhea keltainen tukka. Susannan p��ss� se oli k�hertyneen� niin
rikkaihin kiharoihin, ett� koko p�� n�ytti kultakeh�n� v�lk�htelev�n
joka kerran kun h�n sit� liikahutti -- ja se tapahtuikin v�h�n v�li�,
kun h�n niskaansa nyk�isten koetti est�� kiharoitaan valumasta otsalle.
Kummallakin lapsella oli niinik��n hieno, vaalea hipi� ja kauniit
siniset silm�t. En tied�, oliko Susanna ij�kseen pitk� vai lyhytk� --
minun silmiss�ni h�n oli ainakin yht� pitk� kuin min� itse, vaikka h�n
todellisuudessa lienee ollut p��t� minua lyhyempi. Ihailuni lienee
t�ytt�nyt sen mik� mitasta puuttui.
N�en h�net edess�ni kun h�n sunnuntaisin kulki kirkkoon �itins� seurassa
-- �iti oli pieni, kalpea, tummapukuinen, uuttera nainen, joka aina
paitsi sunnuntaiaamup�ivisin kutoi pitk��, ik�v�� sukkaa. Susanna kulki
pitkin hiekkaista kirkkotiet�, yll��n valkoinen tai sininen hame,
p��ss��n tumma paimenhattu, k�dess��n pieni valkea nen�liina k��rittyn�
vanhan ison virsikirjan taakse ja jalassa valkeat sukat sek� keng�t,
joissa nauhat kulkivat ristiin nilkan yli. Kauniimpaa pukua kuin n�m�
Susannan pyh�vaatteet ei mielest�ni koko maailmassa ollut.
Kirkossa istui papinperhe ensim�isess� penkiss� aivan saarnatuolin
juurella ja me -- is�ni ja min� -- pari rivi� alempana, ja monta
salaista merkki�, jotka vain me itse ymm�rsimme, vaihdettiin siin�
istuessamme.
Previous Page
| Next Page
|
|