|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Poika oli jo huudoista ja vastarinnasta huolimatta joutunut aina ovelle
asti, ennenkuin muut sen verran tulivat tajuihinsa, ett� tarttuivat
poikaan kiinni est��kseen meritursasta vet�m�st� h�nt� ulos.
Mutta silloin syntyi ovensuussa kova ottelu; hiisi veti poikaa jaloista
koko v�en pidelless� h�nt� kiinni yl�ruumiista ja k�sivarsista.
T�ll� tavoin retuutettiin vaikeroivaa poikaa keskell� y�t� edes takaisin
puoliavoimessa ovessa; milloin h�n oli enemm�n kalastajav�en, milloin
taas meritursaan vallassa.
�kki� hellitti hiisi otteensa, niin ett� miehet kellahtivat lattialle
toistensa yli. Mutta silloin poika oli kuollut ja kaikki ymm�rsiv�t,
ettei se ollut h�nt� v�hemm�ll� p��st�nyt.
Sin� talvena kuului aina keskiy�n aikaan valitusta ranta-aitasta, eik�
se lakannut, ennenkuin aitta muutettiin toiseen paikkaan. -- --
Samoin kuin �stlantilainen talonpoika monin seuduin katsoo parhaimman
juoksijan omistamista kunniakseen, pit�� my�skin ruijalainen korkeimpana
kunnianansa nopeakulkuisen purjealuksen omistamista.
Mainio vene on siell� pohjoisessa yht� kuuluisa kuin etel�mp�n� hyv�
juoksija. Kumpaistakin ymp�r�i sille omituinen runollinen loisto, joka
levi�� laajalti t�ytt�en ihmisten mielet kaikenlaisilla taruilla
ennenkuulumattomasta nopeudesta ja ihmeellisist� kilpailuista.
T�llaisen veneen oikeamuotoiseksi rakentaminen vaatii �ly�, eik� sit�
voi teoreettista tiet� oppia. Kunkin erityisen veneen muoto riippuu n�et
rakentajansa erikoiskyvyst�. T�ss� k�y kehnojen j�ljenn�sten samalla
tavalla kuin muuallakin el�m�ss�: ne purjehtivat keskinkertaisesti.
Mit� ruijalaiselle on maksanut t�llaisen venemallin lopullinen
keksiminen, joka tekee h�net kykenev�ksi pieness� veneess��n melkeinp�
lent�m��n eteenp�in meren mahtavia aaltoja pakoon, jotka vaahtop�isin�
ajavat h�nt� takaa haudatakseen h�nt� kuohuihinsa, jos vain h�net
saavuttavat -- miten monta miespolvea h�n on k�rsinyt ja taistellut
miettiess��n ja korjaillessaan t�t� mallia niin sanoaksemme
kuolemanrangaistuksen uhalla joka kerran kun erehdys on tapahtunut --
sanalla sanoen ruijalaisen aluksen historia siit� polvesta asti, joka
kerran alotti taistelun pohjoista merta vastaan, t�h�n p�iv��n asti --
se on unohtunut tarina, joka voisi kertoa vaatimattoman ty�ntekij�n
suurt�ist�.
Muutamana tammikuun iltana v�h�� ennen kalaretkelle l�ht�� kuulin min�
er��n meill� majailevaan suureen venekuntaan kuuluvan miehen
kertoilevan. H�n oli innostunut kuunnellessaan Pieksu-Niilon tarinoita
ja tahtoi vuorostaan n�ytt��, ett� h�nenkin kotiseudullaan, D�n�ll�
Helgelannissa l�hell� Ranen-vuonoa tiedettiin ihmeellisi� asioita ja
ett� siell� oli yht� hyvi� veneit� kuin t��ll�kin.
Kertoja oli pieni liukaskielinen mies, joka koko ajan kertoillessaan
huojutteli ruumistaan sek� muuttelihe penkill� paikasta toiseen.
Ter�vine nenineen ja pienine py�reine, punertavine silmineen h�n
muistutti levotonta kalliolla istuvaa merilintua. V�h�n v�li� h�n
keskeytti kertomuksensa sukeltamalla ruoka vakkaansa ik��nkuin h�n joka
kerran olisi sielt� tuonut palasen tarinansa jatkoksi.
Kvalholmalla Helgelannissa asui k�yh� kalastaja Eljas vaimoineen, jonka
nimi oli Kaarina ja joka ennen oli palvellut Alstadhangin pappilassa.
He olivat rakentaneet itselleen sinne oman majan ja harjoittivat
osuuskalastusta Lofotenissa.
Yksin�inen Kvalholma ei ollut vapaa kummituksista. Kun mies oli poissa,
kuuli vaimo kaikenlaista kauheata melua ja kirkuntaa, joka varmaankaan
ei hyv�� ennustanut.
Joka vuosi syntyi heille lapsi, mutta he ahersivat molemmat ahkerasti.
Kun seitsem�n vuotta oli kulunut, oli tuvassa kuusi lasta, mutta samana
syksyn� oli mies my�skin saanut s��stetyksi sen verran, ett� h�n luuli
voivansa hankkia itselleen oman kolmihankaisen veneen ja siit� l�htien
harjoittaa omaa kalastusta.
Er��n� p�iv�n� kun h�n rautapiikkinen atrain k�dess��n kulki rantaa
pitkin t�t� asiaa miettien, h�n er��lle kallionkielekkeelle jouduttuaan
huomasi tavattoman ison hylkeen, joka makaili auringonpaisteessa aivan
kallion takana ja varmaankin h�mm�styi h�net n�hdess��n yht� paljon kuin
h�n itsekin.
Previous Page
| Next Page
|
|