|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 8
Henry Tresillian oli mukana t�ss� joukossa. H�n oli tarjoutunut heti
kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sill� h�n ei pel�nnyt mit��n
hevosensa puolesta. H�n tiesi, ett� _Krusader_ -- niin oli hevosen nimi
-- voi yll�tt�� mink� vihollisen hyv�ns�.
Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut
vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut
valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, �lykk�isyytt�
osoittava p��n muoto sek� samalla sorea ja voimakas ruumis tekiv�t sen
el�imeksi, jolle ei voinut kilpailijaa l�yt��k��n. Henry rakasti sit�
ik��nkuin yst�v��. Kaikki matkueen hevoset n�yttiv�t kipeilt�,
r��k�tyilt� ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei
n�ytt�nyt k�rsineen. Totta onkin, ett� nuori is�nt�ns� oli sen kanssa
jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa.
Muutamien minuuttien per�st� l�ksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset
ohjeet nelist�en liikkeelle.
Robert Tresillian ei ollut tehnyt mit��n vastav�itett�, ett� poikansa
yhtyisi tiedustelijakuntaan. H�n oli onnellinen n�hdess��n sit�
urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja h�n
seurasi t�t� kauvan lempein katsein.
Toisetkin silm�ykset kuin h�nen j�iv�t kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi
nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes
Villannevan. H�n ihaili sit� rohkeutta, mit� nuorukainen, jota h�nen
nuori syd�mens� alkoi rakastaa, osoitti, mutta h�nen naisellista
hempeytt�ns� vaivasivat ja tekiv�t rauhattomaksi ne vaarat, joiden
alaiseksi Henry alati heitt�ytyi.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Kaksikymment� minuuttia my�hemmin oli koko matkue muuttanut n�k���n.
El�imet kohottivat p��t�ns� v�r�j�vin sieramin, ahmivat ilmaa
keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niit� suonenvedon
tapaisesti. Sarvikarjan mylvint��n vastasivat hevoset ja muulit
hirnumalla. Mik� melu! Mik� korvia s�rkev� h�lin�! Kaitsijan ��ni,
h�nen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pit�m��n, kaikui
korkeammalle kaikkien muitten.
�_Guarda la estampeda!_� (varokaa tallautumista) huusi h�n keuhkojensa
t�ydell� voimalla.
Janoiset el�imet vainusivat vett�. Ei tarvittu en�� ruoskien roisketta
ajaakseen niit� eteenp�in. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit,
ratsastajat ja ajajat hillit� niiden intoa.
Kohta meniv�t kaikki el�imet t�ytt� laukkaa. Hurjasti sy�ksyiv�t ne
j�rve� kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja
sarvikarja nelist�en ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla
selitt��. Raskaat ajopelit py�riv�t nuolen nopeudella, ja kun vuorta
l�hemm�ksi tultaessa maa oli peitetty kivill� kyllin suurilla
kohottamaan py�r�t ja k��nt�m��n vaunut yl�salaisin, p��stiv�t vaimot ja
lapset, jotka niiss� istuivat, l�pitunkevia huutoja ja odottivat joka
silm�nr�p�ys kaatuvansa kumoon.
Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyiv�t vankkurit
kumminkin tasapainossa t�ss� kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan
k�rsinyt suurempia vammoja, -- p��stiin vaan muutamilla aivan
v�h�p�t�isill�.
T�ll� vauhdilla kun kuljettiin, ei kest�nyt paljoa aikaa ennenkuin
saavuttiin j�rven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin t�m�n py�rteen
mukana, n�kiv�t kohta edess��n mahdottoman suuren vesilammikon, jota
laskevan auringon viimeiset s�teet valaisivat ja viheri�t nurmikot
ymp�r�iv�t.
Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mit��n ep�luuloa her�tt�v��, oli
viel� ratsain vuoren juurella. He n�kiv�t h�mm�styksekseen matkueen
tulleen niin nopeasti, mutta toverit eiv�t olleet tilaisuudessa antamaan
heille l�hempi� selityksi�. El�imet, jotka vetiv�t n�it� muassansa,
jatkoivat rajua vauhtiaan j�rven rannalle asti, eiv�tk� seisattuneet,
ennenkuin vesi nousi yli turvan.
[Kuva: El�imet eiv�t seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.]
Nyt ei kuulunut en�� rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat
��nett�mi�, tyytyv�isi� ja ik��nkuin _juopuneita_ pelk�st� vedest�.
Previous Page
| Next Page
|
|