|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 6
[Kuva: Kojoteerot eiv�t olleet t��ll� ensi kertaa.]
N�m� olivat _mustangia_ eli villej� arohevosia, jotka ovat voimakkaita
ja kest�vi�, jos kohta ko'oltansa ovatkin v�h�p�t�isi�. Mutta he olivat
jo juosseet tarpeeksi t�lle p�iv�lle ja olisivat ehk� tulleet ajetuksi
pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa
niiden lev�t� ja pys�hty� Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana
p�iv�n� noin puolen p�iv�n tienoilla.
T�m� ajatus oli ep�ilem�tt� my�s p��llik�ll�, sill� h�n hypp�si
hevosensa sel�st� ja valmistihe panemaan sit� liekaan. Kysymys oli siis
ratkaistu ja kaikki �El Cascabel'in� (kalkkalok��rmeen) sotilaat
seurasivat heti h�nen esimerkki��n.
Tapansa mukaan pitiv�t indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin
ajattelivat itse��n. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttiv�t suuren
tulen ei l�mmitell�kseen, koska oli kes�, vaan valmistaakseen ateriaa.
Heid�n puolisensa juoksi viel� nelj�ll� jalalla hylyksi tuomittujen
hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut
paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan
ja veri kuohui virtana sen ymp�rill�. Silm�nr�p�yksess� oli se
paloteltu, suuret lihapalat seiv�stettiin puuvartaisiin ja kun niit�
tulessa oli k�rvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka
ei ollut halveksittava.
Hevosensy�j�t kokoilivat sitte l�heisist� puista muita sy�t�vi�
esineit�, jotka eiv�t n�ytt�neet v�hemm�n herkullisilta. Ensiksi
_algarobian_ ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja
joista saivat vihanneksensa sek� niitten lis�ksi monen kaktuskasvin
hedelmi�. Paraimmat niist� olivat _pitahayan_, jonka rungot, tosin
paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ymp�r�idyt s�dekiehkuran muotoon
istuvilla lehdill�, jotka pitk�n matkan p��ss� sai ne muistuttamaan
j�ttil�iskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli t�ynn�ns� sellaisia
omituisia puita. Sill� tavalla l�ysiv�t kojoteerot keinon hankkia
itselleen j�lkiruokaa itse aavikossa.
Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomisp�iv�n aamiaiseksi
valmistaa ruokalajia, jota apachit pit�v�t niin suuressa arvossa, ett�
viel�p� yksi heid�n heimoistansa, _mezcaleros_, pit�v�t sit�
yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimens�kin saaneet siit�, kasvia
kun kutsutaan _mezcal_-kasviksi.
Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtiv�t ensiksi yl�s
tarpeellisen m��r�n mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset
ja ter�v�t lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelm�� ymp�r�iv�n
verhon. Siten saatiin syntym��n munan muotoinen valkea aine, melkein
niin suuri kuin ihmisen p��. Ainoastaan t�m� aine sy�d��n.
Sill� v�lin kuin osa indiaaneja oli n�iss� valmistuksissa, kaivoivat
toiset kuopan, jonka pohjan ja sein�t peittiv�t litteill� kivill�. Sinne
heitettiin hehkuvia hiili�, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun
kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti,
k��rittyin� sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu.
Punaihoiset olivat k��nt�neet karvapuolen ulosp�in ja kasvikiehkuroiden
joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat t�m�n
alkuper�isen uunin suun paksuilla turpeilla, s�ilytt��ksens� haudan
kaiken y�t� kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana p�iv�n�
saavansa herkullisen aterian.
Nyt he k��riytyiv�t villasiin vaippoihinsa pelk��m�tt� mit��n
�kkiarvaamatonta hy�kk�yst� n�iss� er�maissa, jotka ainoastaan itse
perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner s�nkyn� ja
t�htitaivas s�ngyn uutimena. V�h�n voivat aavistaakaan, ett� muutamien
tuntien hevosmatkan p��ss� heid�n leiripaikastaan l�ytyi toinenkin
leiri, johon oli majoittunut heid�n heimonsa vihollisia, kumminkin liika
harvalukuisina voidakseen heille tehd� kovempaa vastarintaa. Jos
olisivat voineet tiet�� sen, eiv�t olisi lepoa ajatelleetkaan. He
olisivat heitt�ytyneet villien hevosiensa selk��n ja nuolen nopeudella
rient�neet Salaper�iselle vuorelle.
Kolmas luku.
Vihdoinkin vett�.
Sill� aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan ly�nnill� ja
alituisilla huudoilla _Anda mula maldita!_ (�Astu p��lle, kirottu
muuli!�) l�hestyiv�t v�syneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemm�n
matelemalla kuin astuen, sill� muulit, jotka olivat heikontuneet
pitk�llisest� veden puutteesta, eiv�t en�� jaksaneet vet�� raskaita
vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla.
Previous Page
| Next Page
|
|