|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Kaksi n�ist� kuului heikompaan sukupuoleen. Toinen oli noin
kolmenkymmenen viiden tai nelj�nkymmenen vuoden ik�inen nainen, jota
viel� voi sanoa eritt�in kauniiksi. Toinen, herttainen nuori tytt�,
melkein viel� lapsi, oli niin h�nen n�k�isens�, ettei voinut olla kukaan
muu kuin h�nen oma tytt�rens�. Tytt�ren komeat mustat silm�t loistivat
kuin t�hdet paksun, mustan tukan alta, joka vivahti sinert�v�lt�, ja
h�nen pikku suunsa oli ik��nkuin puoleksi puhjennut granaatti-omena. Ei
ollut viel� koskaan espanjalainen mantilja koristanut ihailtavampaa
p��t�. Nuoren tyt�n nimi oli Gertrudes ja h�nen �itins� oli sennora
Villanneva. Tuskinpa n�ki enemm�n kuin heid�n p��ns� tuossa
meksikolaisessa kantotuolissa, _la litera_, jota t�m�n maan ylh�iset
k�ytt�v�t matkoilla, joissa tiet ovat liian kapeat ja vaivaloiset
vaunuille. Sent�hden olikin valittu litera, koska se tarjosi mukavimman
ja v�himm�n v�sytt�v�n keinon matkustaa. Sit� kantoi kaksi kaunista
nuoren meksikolaisen ohjaamaa muulia, toinen edess�, toinen takana.
Nelj�s henkil� oli Robert Tresillianin poika. Nimens� oli Henry ja h�n
oli �sken t�ytt�nyt yhdeks�ntoista vuotta. Henry oli heikkokasvuinen,
kaunis, vaaleatukkainen poika, ja kasvonsa piirteet olivat hienosti
muodostuneet, ehkei laisinkaan naiselliset. Kasvonsa ilmaisivat
rohkeutta ja p��tt�v�isyytt� ja kookas vartalonsa harvinaista voimaa ja
ketteryytt�. H�n kallistihe alas satulastansa ja keskusteli naisien
kanssa, jotka olivat hiukan sys�nneet kantotuolin verhot syrj��n, ja
heid�n keskustelunsa n�kyi olevan vilkasta. Nuorukainen kertoi
ep�ilem�tt� sen hyv�n uutisen, jonka Pedro Vicente oli ilmoittanut,
sill� Gertrudes kuunteli ihastuksella ja h�nen silm�ns� osoittivat
erinomaista iloa.
Vihdoin annettiin merkki, ett� Salaper�inen vuori oli l�hell�. Janoa ei
kauemmin tarvinnut pelj�t�, ja kullankaivajien k�rsimykset l�heniv�t
loppuansa.
Karavaani sai j�lleen entisen rohkeutensa.
�_Anda! Adelante!_� (Eteenp�in) huusi Pedro.
Muulienajajat toistivat t�m�n huudon toinen toisensa per�st� aina
matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja l�ksiv�t j�lleen
liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja py�rien puolapuitten
naristessa.
Toinen luku.
Coyoteros.
Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heid�n matkueensa ollut
ainoa, joka samana p�iv�n� matkaili Sonoran er�-aavikossa, ja kun
kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti
nimell� Salaper�inen vuori, l�heni tavattoman sattumuksen johdosta my�s
muita inhimillisi� olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta
suunnalta. Edelliset eiv�t kumminkaan huomanneet mit��n, osittain
sent�hden, ett� he olivat niin kovin pitk�n matkan p��ss� ja osittain
senkin t�hden, ett� heit� esti siit� ep�tasaisuudet maanpinnassa.
Toisella matkueella ei ollut mink��nlaista yht�l�isyytt� sen kanssa,
josta �skett�in olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa
lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdess� ryhm�ss� ja matkan p��st�
n�ytti vaativan paljoa v�hemm�n tilaa, sill� ei siin� ollut muulia eik�
sarvikarjaa, ei vaunuja eik� mink��nlaisia matkatavaroita. �sken tulleet
eiv�t olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, viel�
v�hemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heid�n joukossaan oli
ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella
heist� oli takanaan poikkipuolin ev�ss�kki ja puinen vesileili. Heid�n
pukunsa oli yht� alkuper�inen eik� juuri monijaksoinen. Useimmilla ei
ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset
s��rystimet ja mokkasiinit[1] ynn� _serape_ y�n varaksi.
[1] Indiaanein nahkaiset lapinkeng�n muotoiset jalkineet.
Serape ei ole muuta kuin villapeite.
Ne, jotka muodostivat poikkeuksen, eiv�t olleet yli puolen tusinan.
Heill� n�kyi olevan suuri valta seuralaisiensa ylitse, ja yksi heist�,
jolla oli enemm�n arvomerkki� ja koristuksia kuin muilla, oli
luultavasti heid�n ylimm�inen p��llikk�ns�.
Previous Page
| Next Page
|
|