|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
�Katsokaa! Katsokaa tuota salaper�ist� vuorta!�
Ne henkil�t, joiden puoleen gambusino nimenomaan k��ntyi, olivat juuri
nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin
viidenkymmenen vuoden ik�inen meksikolainen. H�nen jalot ja ylpe�t
kasvonpiirteens� muistuttivat h�nen andalusialaisia esi-isi��n. Toinen
rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert
Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli j�tt�nyt
synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon.
Siin� tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimm�isest�
viimeiseen asti, alakuloisia ja n�ht�v�sti levottomia. Ei tarvinnut
muuta kuin luoda katse heid�n hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen
syyn t�h�n. Jokainen n�ist� el�imist� oli vallan surkeassa tilassa.
Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat
ja eteenp�in ojennetut kaulat riippuivat v�synein� rintaa vastaan.
Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syv�lle kuoppiinsa painuneet
silm�t, suusta letkottava kieli, joka riippui alas kuivien ja polttavien
huulien v�list�, osoittivat kuinka paljon n�m� raukat saivat k�rsi�.
El�in parat eiv�t olleet kolmeen p�iv��n saaneet vett� ja tuo niukka
laidun, jota t�h�n asti olivat aavikolla tavanneet, ei antanut heille
tarpeeksi ravintoa.
Pitk� pouta-aika oli ollut Sonorassa. Moneen kuukauteen ei ollut n�iss�
seuduin satanut pisaraakaan. Kaikki purot, kaikki lammikot, viel�p�
kaikki muuten niin runsasvesiset l�hteetkin, jotka matkamiehemme
tapasivat matkallaan, olivat aivan kuivuneet. Ei ollut siis ihme, ett�
el�inten voimat olivat loppuneet ja niiden omistajat t�ynn�ns� synkimpi�
aavistuksia. Viel� nelj�kymment�kahdeksan tuntia sellaista oloa oli sama
kuin kuolema useimmille ellei kaikille.
Gambusinon huudahduksen kuullessaan p��stiv�t h�nen matkatoverinsa
helpoituksen huokauksen ja sit� suurempi oli t�m� helpoitus mit� syvempi
heid�n huolensa sit� ennen oli ollut. He tiesiv�t kyll�, ett� t�m�
merkitsi ruohoa el�imille ja vett� kaikille. Pedro oli jo kauan
osoittanut tuota Salaper�ist� vuorta sin� tarkoitusper�n�, johon oli
pyritt�v� ja t�m�n vuoren ymp�rist�� ihanimpana majoituspaikkana, jota
uneksia voitiin -- keidas-er�maassa, pieni maallinen paradiisi. Sen
lis�ksi tahtoi kullanetsij� er��lt� vuoren huipulta antaa heid�n n�hd�
ne rikkaat kultasuonet, jotka t�h�n saakka olivat ainoastaan h�nelle
tunnetuita.
Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut en�� tarpeen pel�t� veden
puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pel�t� ruoan
niukkuutta el�imille, sill� l�ytyih�n t��ll� alituiseen pulppuava l�hde
sek� j�rvi laidunmaitten ymp�r�im�n�, joilla tihe� ja mehev� ruoho
kaikkina vuoden aikoina peitti maan ik��nkuin viheri� smaragdimatto.
�Oletteko aivan varma siit�, ett� t�m� on tuo salaper�inen vuori?�
kys�si don Estevan kiinnitt�en katseensa yksin�iseen kukkulaan, jota
Pedro sormellansa osoitti taivaan rannalla.
�Si, sennor�,[1] vastasi Pedro hiukan n�rkystyneen�, �yht� varma kuin
ett� is�ni nimi oli Pedro Vicente. Ja kuinka ajattelettekaan, ett�
minulla olisi ep�ilyksi� siin� suhteessa, kun �itini varmaankin satoja
kertoja on minulle jutellut, mitenk� minut kastettiin? Naisparka ei ole
koskaan l�yt�nyt lohdutusta kaikesta siit� mit� sai maksaa edest�ni
siin� tilaisuudessa. Ajatelkaa, sennores, kaksikymment� pesosta hopeassa
ja kaksi vahakynttil��, hirve�n suuria vahakynttil�it� ja mit�
valkeimmasta aineesta tehtyj�! Kaikki n�m� kustannukset vakuuttaakseen
minulle saman nimen ja samat henkiset avut, jotka olivat is�ll�ni, joka
kumminkaan ei ollut muuta kuin k�yh� gambusino, niinkuin min�kin.�
[1] Niin, herrani.
�Hyv� Pedro, �lk�� olko pahoillanne,� vastasi don Estevan nauraen. �Tuon
pit�isi jo aikoja sitte oleman unhotukseen haudattuna. Jos te joskus
olettekin olleet k�yh�, niin olette t�t� nyky� niin rikas, ettette
tarvitse vaikeroida niin v�h�p�t�isest� menoer�st�, semminkin kun siit�
on jo niin pitk�t ajat.�
Don Estevan puhuikin totta. Onnellisen l�yt�ns� j�lkeen oli Pedro rikas.
Kuka hyv�ns�, joka oli n�hnyt h�net kolme kuukautta sitte, ei olisi
voinut tuntea h�nt� samaksi ihmiseksi, niin oli h�nen ulkomuotonsa
somistunut h�nen eduksensa. Ennen oli h�n kalpea ja ryysyinen. Likaiset
ja vaalistuneet vaatteensa pysyiv�t tuskin h�nen p��ll��n ja h�nen
hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi. Nyt sit� vastoin ratsasti
h�n komeasti varustetulla ja satuloidulla rotuhevosella, ja h�nen
ulkoasussaan loisti kaikki ne kiilt�v�t koristeet, joita meksikolainen
_ranchero_ k�ytt�� moniv�risess� puvussaan.
Previous Page
| Next Page
|
|