|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
Sill� tavalla estettyn� joka askeleelta mets�st�j�t tarvitsivat enemm�n
kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he
viidakon ulkoreunan ja tulivat yl�tasangon rajalle. Siell� ulottui
heid�n katseensa rajatonna pohjoiseen, l�nteen ja it��n sek� k�sitti
v�hint�in kaksikymment� tuhatta peninkulmaa aavikon pintaa. He eiv�t
tarvinneet katsoa niin kauas l�yt��ksens� mit� etsiv�t. Puoli tiess�
t�t� matkaa n�kiv�t he paksun kellert�v�n sekasotkon, jonka alimmainen
osa oli tasangolla.
�Tuo ei ole savua,� virkkoi gambusino, �vaan tomua suuren hevosjoukon
j�liss�. Siell� on varmaankin monta sataa.�
�Ne ovat ehk� villej� mustangia,� sanoi Henry.
�Ei, sennorito, niill� on ratsastajat sel�ss�. Muuten tomupilvi
jakautuisi aivan toisella tavalla. Ne ovat indiaaneja.�
Pedro k��ntyi �kki� leiriin p�in.
�_Caramba!_� huusi h�n. �Kyll�p� oli varomatonta sytytt�� tulet! Parempi
olisi ollut olla ilman aamiaista! Min�h�n olenkin enin syyp��, minun
olisi pit�nyt varoittaa heit�. Nyt on se liian my�h�ist�. Indiaanit ovat
tietenkin huomanneet t�m�n savun, viel�p� savun meid�n
laukauksistammekin,� jatkoi h�n ja pudisti p��t�ns�. �Oi, muchacho!
Olemme tehneet senkin seitsem�n tyhmyytt� Levottomuuteni, kun kiipesin
tasangolle, olisi pit�nyt vallita kaikkea mit� tein!�
Henry ei vastannut. Kukapahan olisi voinut vastatakaan.
�Mik� onnettomuus, etten pyyt�nyt don Estevania lainaamaan minulle
kiikariansa! Mutta min� n�en tarpeeksi hyvin aseettomallakin silm�ll�
ollakseni varma, ett� minun h�t�ilemiseni valitettavasti kyll� olivat
hyvinkin perustettuja. Meid�n mets�styksemme on loppunut, sennorito, ja
me tulemme tappelemaan ennen auringon nousua, ehk�p� ennen puolta
p�iv��! Katsokaas! He jakautuvat nyt.�
Kuten mainitsimme edellisess� luvussa, oli gambusino oikeassa.
�He ovat indiaani-_bravoja_,� (ry�v�rej�) virkkoi h�n totisella ��nell�.
�Jos ovat apakeja, niinkuin pelk��n, silloin taivas meit� varjelkoon!
Aivan hyvin ymm�rr�n, mit� tuo temppu merkitsee. He ovat �k�nneet meid�n
savumme ja luulevat nyt voivansa yht'aikaa yll�tt�� meid�t vuoren
kummaltakin puolelta. Palatkaamme leiriin niin pian kuin jalat meit�
voivat kantaa. Me emme saa kadottaa sekuntiakaan!�
T�ll� kerralla eiv�t mets�miehet viipyneet matkalla. Juoksivat niin,
ett� olivat l�hell� heng�sty�, koko sen matkan, jonka olivat raivanneet
itsellens� viidakossa. Riensiv�t sek� karneron ett� kaktuksen oksassa
riippuvien kalkkunain ohitse, eiv�tk� ajatelleetkaan pys�hty� ottamaan
saalistansa.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Koko kullankaivajaleiri oli jalkeilla. Miehet, vaimot ja lapset olivat
her�nneet ja ty�ss�. Muutamat viruttivat kuivuneita py�ri� vedell�
est��kseen niit� karsinoitumasta. Toiset korjasivat siloja ja satuloita,
toiset etsiv�t ymp�rist�ll� verest� laidunta elukoille ja toiset
nylkiv�t ja paloittelivat teurastettua h�rk��.
Naisia ja tytt�j� seisoi jokaisen tulen ymp�rill�, jonka p��ll�
valmistivat ruokaansa. Muutamat vispil�iv�t vaahdoksi suklaata, joka
kiehui saviastioissa. Toiset alustivat sit� keitetty� maissia, josta nuo
ijankaikkiset _tortillas_ (kakut) leivottiin.
Kolme telttaa oli pystytetty korraliin, yksi neliskulmainen, hyvin
suuri, ja kaksi py�re�kartion muotoista pienemp��. Tuo suuri keskustassa
oli don Estevania ja sennora Villannevaa varten. Oikeanpuoleisessa
asuivat Gertrudes ja h�nen kamarineitsyens�, vasemmanpuoleisessa Henry
Tresillian ja h�nen is�ns�. Kaikki kolme olivat nyt tyhji�. Robert
Tresillian tarkasteli telttaa kaitsijan kanssa ja Villannevan koko perhe
k�veli j�rven rannalla.
K�velij�t olivat juuri aikeessa palata, kun huuto vuoren solan huipulta
t�ytti koko leirin kauhulla.
�_Los indios!_� (Indiaanit!)
Kaikki kohottivat p��ns� s�ik�ht�en. Pedro ja Henry seisoivat
kallionlohkareella, joka ulkoni kalliosta leirin ylitse. He uudistivat
varoituksensa ja sy�ksyiv�t alas vuorta my�ten joka hetki vaarassa
taittaa niskansa. Solatien suussa he tapasivat joukon s�ik�htyneit�
ihmisi�, jotka ahdistivat heit� kysymyksill�, joihin vastasivat
ainoastaan pari sanaa: �_los indios!_� Kohta ehtiv�t he sys�ten syrj��n
tiell� seisojat siihen paikkaan, jossa don Estevan ja h�nen kumppalinsa
odottivat.
Previous Page
| Next Page
|
|