Kullankaivajat ja indiaanit by Mayne Reid


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 15

T�st� kysymyksest� keskustelivat kojoteerot nyt kesken�ns�. He voivat
sen ratkaista ainoastaan arvaamalla. Tuolla kaukana piti l�yty� joku
antiloopin tai villilampaan raato, koska noin suuri parvi kotkia
kiiruhti sinne niin pitk�n matkan p��st�! Tekem�tt� heit� mill��n
tavalla rauhattomiksi, kiihoitti t�m� seikka heid�n uteliaisuuttaan ja
he lis�siv�t vauhtiaan.

Kun nyt uudelleen n�kiv�t vuoren, pys�htyiv�t he �kki�. Mik� veti nyt
heid�n huomionsa puoleensa? Punertava pilvi kohosi vuoren etel�iselt�
puolelta. Voiko tuo olla sumua j�rvest�? Ei! Heid�n tottuneet silm�ns�
tunsivat melkein heti tulen tuottaman savun ja samalla he ymm�rsiv�t,
ett� toisia matkalaisia oli enn�tt�nyt sinne ennen heit� sek� asettaneet
leirins� Nauchampa-Tepetlin juurelle.

Mutta mit� matkalaisia? Opataita? Tuskin luultavaa. Opataita, joita
apakit, er�maan sakaalit, halveksivat. Opataat ovat ty�t� tekev��
kansaa, joka ei j�t� kyli�ns� eik� ajattele muuta kuin viljell� maataan
ja el�tt�� karjaansa. Ei l�ytynyt mink��nlaista syyt�, miksi n�m�
rauhalliset olennot olisivat h�ipyneet niin pitk�n matkan p��h�n
asunnoistaan. Ne olivat luultavammin joukkio valkoihoisia sen kiilt�v�n
metallin haussa, jota etsiv�t kaikkialla, aina indiaanein alueilla asti
er�maassa, jossa yht� usein l�yt�v�t hirveimm�n kuoleman.

�Jos tulemme tekemisiin kalpeakasvoisten kanssa, niin kyll� rankaisemme
heid�n rohkeutensa.�

T�m�n p��t�ksen kojoteerot tekiv�t.

Heid�n tarkastaessaan savupatsasta koettaakseen sen mukaan laskea tulien
m��r�� ja siit� johtua siihen ihmislukuun, joka oli ne sytytt�nyt,
kohosi toinen pienempi ja ja paljoa valkeampi savu vuoren huipulta ja
katosi melkein silm�nr�p�yksess�. Vaikk'eiv�t villit olleet mit��n
kuulleet, tekiv�t he kumminkin sen johtop��t�ksen, ett� t�m� savu johtui
pyssyst�.

He tuumivat viel�, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta
ja katosi niinkuin edellinenkin. T�ll� kertaa tiesiv�t jo punanahkaiset,
mit� heid�n piti ajatella. L�ytyi leiri valkoisia j�rven rannalla ja
mets�st�ji� oli kiivennyt yl�s vuoritasangolle. Mutta mit� ihmisi�
olivat n�m� valkoiset? Voivat olla seurue kullankaivajia, mutta yht�
hyvin voivat olla meksikolainen rykmentti ja se muutti hiukan asiata?
Eip� sill�, ett� olisivat tunteneet mit��n pelkoa tulla taisteluun
sotamiesten kanssa, eip� l�hesk��n. Heid�n heimollansa ja eritt�inkin
t�ll� joukolla oli vanha tili selvitt�m�tt� meksikolaisten sotilaitten
kanssa, mutta heid�n menettelyns� oli riippuva t�st�
kaksoiskysymyksest�. Jos olisivat olleet vakuutetut ensimm�isen
arvelunsa oikeudesta, olisivat he suoraan tehneet rynn�k�n leiri�
vastaan ja ahdistaneet sit� urheasti, mutta toisessa tapauksessa
tarvitsivat k�ytt�� viekkautta.

Sen sijaan, ett� olisivat jatkaneet marssiansa kokoontuneessa joukossa,
jakautuivat he kahteen parveen, joista toinen k��ntyi oikealle ja toinen
vasemmalle, tarkoituksessa ett� siten voisivat saarrokseen panna
kalpeakasvoisten leirin.

Jos nuo suuret korppikotkat, jotka pimitt�v�t taivaan, ohjasivat
kulkunsa Salaper�iselle vuorelle saadakseen siell� hyv�n aterian, niin
ei niiden huolinut olla rauhattomia. Moinen toivo ei tulisi h�pe��n!




Kuudes luku.

Los Indios.


Me j�timme lukijamme viimein siin� silm�nr�p�yksess�, jolloin
mets�st�j�t poistuivat sen vanhan oinaan luota, joka putosi maahan
Pedron luodin l�vist�m�n�.

Henry ei jakanut kumppalinsa mielipidett�. H�nen mielest��n karneron
kierukanmuotoiset sarvet ansaitsivat p��st� mukaan. Ja sent�hden,
vaikkei t�m� voitonmerkki juuri ollut h�nen omansa voittajan oikeudella,
p��tti h�n kumminkin anastaa merkin takaisin tullessaan. Mink� kauniin
vaikutuksen n�m� j�ttil�issarvet tekisiv�tk��n jollakin sein�ll�
vanhassa Englannissa.

Silm�ys gambusinoon karkoitti kaikki n�m�t ajatukset. Meksikolainen
n�ytti yh� enemm�n rauhattomalta ja Henry�, joka ymm�rsi h�nen pelkonsa
koko totisuuden, alkoi my�s levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut
sanaakaan. Heill� oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tiet�
lianein ja oksien l�pitse. N�m�t esteet viivyttiv�t heid�n matkaansa ja
joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu k�ytt�m��n lyhytt� miekkaansa,
p��sti h�n mukaan aina �joukon pieni� piruja.�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 13th Dec 2025, 9:37