Kullankaivajat ja indiaanit by Mayne Reid


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 14

Ensimm�inen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat sy�neet
ruohon sen paikan ymp�rilt�, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse
sy�d� aamiaisensa. Kiitt�en edellisen p�iv�n valmistuksia eiv�t he
tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa
nostaakseen yl�s valmiiksi paistuneet metskalit.

Viisi, kuusi indiaania otti teht�v�kseen t�m�n v�hemm�n hauskan toimen.
He nostivat ensiksi k�sill�ns� h�yry�v�t turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa
vaati suurempaa varovaisuutta, sill� se oli tulikuumaa, mutta nuo villit
ruuanlaatijat tiesiv�t miten asiassa oli menetteleminen ja kohta n�htiin
hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneen�, kumminkin oli niin luja, ett� se
voitiin kantaa keskelle leiri�. Ymp�rys avattiin veitsell� ja mehukas
ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti
kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heid�n aavistaa odotettavaa
nautintoa.

Siin� oli todellakin herkullinen ruoka my�s muille kuin villeille.
Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pit�v�t
erinomaisena, kun sit� t�ll� tavalla valmistetaan, ovat metskalit yht�
hyv� kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mit��n muuta, jota
tunnemme.

Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siisp�, niin pian kuin
ky�kkimestarit olivat lausuneet sanansa �valmis,� heitt�ytyi
kojoteerolauma ahneesti r�iskyv�n pasteijan kimppuun ja k�vi kiinni
sormin ja hampain huolimatta siit�, ett� se heilt� polttikin sormet.
Kohta ei l�ytynyt mit��n j�lell� ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt
samaa tiet�, niin siihen oli syyn� se, ett� raakalaiset olivat saaneet
kyll�ns�, sill� muun sy�t�v�n puutteessa sy�v�t he hevosen nahkankin
pitemmitt� mutkitta ja on se heist� hyvinkin hyv��. T�n� p�iv�n�
j�ttiv�t he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille.

T�m�n oivallisen aterian per�st� asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat
kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heid�n piippunsa
olivat tyhj�ksi poltetut ja takaisin asetetut s�ilytyspaikkaansa,
nousivat he yl�s, p��stiv�t hevosensa irti, k��riv�t huolellisesti
kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat v�h�iset
matkatavaransa ja heitt�yiv�t satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he
asettuivat niinkuin edellisen�kin p�iv�n� kaksittain pitk��n riviin ja
katosivat nelist�en.

[Kuva: T�m�n oivallisen aterian per�st� asettuivat he tupakoimaan.]

Tuskin olivat viimeiset punaihoiset j�tt�neet leirin, ennenkuin toiset
el�v�t olennot hy�kk�siv�t esille joukottain anastaakseen heid�n
paikkansa. N�m� viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viett�neet
koko y�n hirve�sti ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne
viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten l�ht��
p��st�kseen osalliseksi kestiin.

Hetki t�m�n per�st� kojoteerot eiv�t en�� voineet n�hd�k��n tuota
Salaper�ist� vuorta. Syyn� siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti
monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua,
etteiv�t ensink��n tulleet huolelliseksi t�ss� suhteessa.

S��st��kseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten
heill� ei ollut mink��nlaista syyt� kiirehtimiseen, sill� heill� oli
hyv� aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eiv�tk�
he en�� vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja t�ytt� kurkkua. He
olivat nukkuneet hyv�sti, murkinoineet viel�kin paremmin eiv�tk�
pel�nneet mit��n hy�kk�yst� selke�ll� p�iv�ll�. Kaikesta huolimatta ja
tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ymp�rillens� ja
kiinnittiv�t huomionsa v�h�p�t�isimpiinkin seikkoihin.

�kki� �lysiv�t he jotain, joka suuressa m��r�ss� antoi heille
ajattelemista. T�m� ei ollut taivaan rannalla eik� aavikollakaan;
olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mit�p� kummia siin� olikaan
ja mitenk� voi n�itten lintujen n�keminen saattaa indiaanit
levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, ett� linnut olivat korppikotkia
kahta lajia _gallinazos_ ja _zapilotes_, n�it� Meksikon katujen
puhtaanapit�j�it�, sek� ett� ne sen sijaan ett� tapansa mukaan
liiteliv�t kiinteiss� ympyr�iss� tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan
suoraan m��r�tty� paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heit�
odotti.

Lintuja l�ytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa,
juuri sit�, jota indiaanitkin, nimitt�in Nauchampa-Tepetli� kohti.

�Mik� kiihoittaa korppikotkia Salaper�iselle vuorelle?�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 12th Dec 2025, 19:39