|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
Keskustellessaan vaelsivat mets�miehet yh� eteenp�in, mutta pensaat ja
liaanit olivat joka paikassa esteen�. Kun he kulkivat hiekkaisen alueen
yli, kiinnitti Pedro seuralaisensa huomion j�lkiin, joitten v�itti
olevan jonkunlaisen villilampaan, jota kutsuttiin _carnero_.
�Ellei koko matkue t�n� iltana sy� lammaspaistia, niin �lk��n minua en��
kutsuttako Pedro Vincenteksi. �lk��mme kumminkaan tuhlatko aikaamme
ajamalla niit� takaa. Meill� pit�� ensiksi olla varmuus kohtalostamme.
-- Ooh, mit� se oli?�
Jonkun matkan p��ss� kuultiin kynsien rapinata kalliota vasten. T�m�
��ni uudistui �kki� monta kertaa. Sit� seurasi jonkunlainen
kuorsaaminen.
Gambusino seisattui heti, pani k�tens� Henryn olkap��lle est��kseen
h�nt� liikkumasta ja kuiskasi h�nen korvaansa:
�Siell� on carnero. Koska otus itse asettuu pyssynpiippujemme eteen,
saanemmehan k�ytt�� tilaisuutta eduksemme, etenkin kun se ei est� meit�
matkustamasta.�
Henryll� ei ollutkaan sen hartaampaa toivomusta kuin saada laukaista
kumpaisenkin latinkinsa.
Mets�st�j�t hiipiv�t hiljaa puitten alla ja saapuivat toisen aukon
reunaan mets�ss�, miss� lauma nelijalkaisia k�veli laitumella --
nelijalkaisia, joita ensi katsannolla olisi voinut otaksua saksan
hirviksi. Henry Tresillian olisi ehk� tehnyt itsens� syyp��ksi
t�llaiseen erehdykseen, ellei olisi n�hty, ett� el�imill� ei ollutkaan
hirven haarukkaisia sarvia, vaan k�yr�ksi kiertyneet kuin p�ssill�.
Laumassa oli sek� urospuolia ett� naaraita. Er��ll� edell� mainituita,
ij�lt�ns� kunnianarvoisella oinaksella, olivat sarvet kiertyneet
kiehkuraan, paljoa suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitk�t, ett�
v�ltt�m�tt�m�sti tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli
pit��kseen p��t��n pystyss� sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi
ne koholla suurimmalla ylpeydell�, ja juuri sen oli Pedro kuullut
polkevan jalkojansa ja ��nekk��sti pullistavan sieramiansa. Se uudisti
viel� kerran t�m�n temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten
lehtien v�liss� oli karbiinipiippu ojennettu sit� vastaan.
Kaksi tulenliekki�, kaksi savupilve�, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas
sy�ksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn
kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin ter�shaarniskan ja el�imet
pelastuivat tuoreina, tervein�.
�_Carrai!_� huudahti gambusino, kun h�nen piti nostaa yl�s saaliinsa,
�me emme onnistuneet yht� hyvin kuin edellisell� kerralla.�
�Miksi niin?� kysyi nuori englantilainen h�mm�styneen�.
�Miten voitte kysy� sit�, sennorito? Nen�nneh�n pit�isi sen teille
ilmoittaa. Ettek� tunne tuota kauheata hajua?�
Henry l�hestyi.
�Niin�, sanoi h�n vuorostaan, �se on aivan k�rsim�t�nt�!�
�Sellainen mielett�myys! Uhrata luoti el�imelle; joka ei kelpaa
sy�t�v�ksi,� jatkoi gambusino. �Ja kaikki t�m� ainoastaan siit� syyst�,
ett� minulla on jotain aivan toista mieless�ni.�
�No mit� teill� sitte on mieless�nne!�
�Savu! No, mik� on tehty, se on tehty. �lk��mme sitte enemp�� puhuko
koko asiasta, vaan j�tt�k��mme tuo elukka kojooteille. Huh! L�htek��mme
matkalle niin pian kuin mahdollista!�
Viides luku.
Indiaanein aamiainen.
Jos valkoihoiset olivat nousseet yl�s aamuruskon kanssa, niin olivat
punaihoiset olleet viel� pirakampia, sill� samalla tavalla kuin se
el�in, josta ovat nimens� saaneet, hekin mieluummin l�htev�t saaliille
y�ll� kuin p�iv�ll�. Toinenkin asia viel� oli syyn�: toivo ehti�
Nauchampa-Tepetlille ennenkuin p�iv�n kovin kuumuus alkoi. Villit
ihmiset eiv�t suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun viel� lis�ksi retken
menestys oli heid�n hevosiensa voimien varassa, eiv�t he tahtoneet
v�sytt�� niit� ratsastamalla juuri puolip�iv�n kuumuudessa. Kojoteerot
olivat siis jalkeilla ennen p�iv�n koittoa. He liikkuivat puoli
h�m�r�ss� ik��nkuin punertavat haahmut ja toimien syvimm�ss�
hiljaisuudessa, ei sent�hden ett� pelk�siv�t ilmaista l�sn�oloaan
vihollisilleen, koska tiesiv�t olevansa yksin, vaan sent�hden ett� niin
oli heid�n tapansa.
Previous Page
| Next Page
|
|