|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 23
Usein viipyi pikku-veli p�iv�kausia mets�retkill��n, mutta siihen oli
kotona totuttu eik� turhia h�t�ilty. �iti vain hymyillen katseli, kun
h�n harmaassa, vihre�kauluksisessa mets�stystakissa ja polvihousuissa
astui vihelt�en mets�maille, harmaa leve�lierinen huopahattu hiukan
niskaan ty�nnettyn�, niin ett� tumma tukka pisti esiin hatun ja otsan
v�lill�. Pikku-veli oli kiusannut ja k�rtt�nyt itselleen tuon
mets�styspuvun, vakuuttaen ettei h�n voinut olla vapaana salomaillaan
koulupuvussa. Suuret veljet, joita pikkuveljen "taiteellisuus", kuten he
sit� nimittiv�t, kovasti huvitti, olivat puoltaneet pikkuveljen pyynt��,
ja siksi h�nell� oli tuo harmaa ja vihre� puku, joka soveltui h�nelle
niin erinomaisesti.
Kun pikku-veli palasi mets�st�, olivat h�nen ruskeat silm�ns� aina
entist� kirkkaammat, ja oli kuin raitis mets�tunnelma olisi tullut koko
taloon. Mukanaan h�nell� oli melkein aina mets�riistaa, milloin el�v�n�,
milloin ammuttuna. H�n n�kyi tuntevan kaikki salomaan salaisuudet, ja
Tapion karjaa h�n hallitsi kuin omaansa. Kerrankin h�n kesytti
ketunpoikasen, niin ett� se koiran tavoin juoksenteli h�nen per�ss��n,
ja nuoren kotkan h�n suositteti niin tutuksi, ett� se lent�� lehahti
h�nen olkap��lleen, h�nen samoellessaan salomaita.
Mutta pikku-veli h�n oli vain kuitenkin, ja itse h�n niin mielell��n
sieti tuon nimen. Ei h�n muuta tahtonut ollakaan.
Oli sitten kerran elokuu. Pikku-veljest� alkoi koti tuntua niin kumman
ahtaalta, h�n ik�v�i pois metsiins�. H�n tuskin saattoi hengitt��, ilma
tuntui niin tukahduttavan raskaalta, ja p�� oli kuin lyyjy�. Metsiin,
metsiin h�nen piti p��st�, muutoin h�n n��ntyi.
H�n otti pyssyn olalleen ja l�ksi pitk�lle retkelle.
Maantie kulki kotiportilta mets�n reunaan, mutta juuri kun pikku-veljen
piti poiketa astumaan pitkin mets�polkua, py�r�hti vaunu esiin tien
mutkauksessa. Pikku-veli loi katseensa sinne p�in, ja sitten h�n ei en��
voinutkaan k��nt�� niit� pois. Vaunussa istui tytt�, vai liek� ollut
haltiatar, jolla oli suuret siniset silm�t ja k�dess� kimppu _Veronica_
kukkia. H�n katsoi pikku-veljeen ja hymyili, ja samassa tuokiossa h�n
oli jo kadonnut n�kyvist�.
Pikku-veli seisoi kuin lumottu ja katseli katoavaa vaunua. Ei h�n
tiennyt, oliko tuo kaikki ollut unta, vai oliko h�n todellakin �sken
n�hnyt tyt�n, joka oli niin lumoavan kaunis, ja jolla oli suuret siniset
silm�t, yht� siniset kuin _Veronica_ kukat h�nen k�dess��n.
Verkalleen l�ksi pikku-veli astumaan mets��n, suuntasi kulkunsa
pohjoiseen p�in siint�vi� saloja kohti, miss� oli outoja seutuja,
kontion kotipaikkoja. H�n kulki ja kulki mietteiss��n, eik� lopulta en��
tiennyt, miss� h�n olikaan. Oli kuin outo voima olisi h�nt� johtanut
aina vain tuonne tiheimp��n kuusikkoon, josta ei mit��n tiet� vienyt
ulos. Elokuun kuutamo alkoi v�lkky�, ja y� k�vi kolkoksi. No, mit�p�
siit�! Eih�n t�m� ollut ensi kerta, kun pikku-veli sai kuusen alle
y�py�. Sen musta varjohan ik��nkuin pyysi h�nt� syliins�.
Pikku-veli laskeutui ikivanhan kuusen suojaan ja katseli, kuinka kuun
s�teet v�r�hdellen v�ikkyiv�t sen oksien lomitse, luoden kummia kuvia
sammaleiselle maalle. Ei arvannut pikku-veli, ett� t�m� oli Tapion
uhrikuusi, jonka siimeksess� salon sinipiiat �isin karkeloivat.
H�n nojasi kuusen runkoon ja koetti sulkea silm�ns�. Mutta outo tunnelma
oli saanut h�net valtaansa, eik� tullut uni h�nen silmiins�. Tuulen
hymin� k�vi l�pi salomaan, ja kun kuusen oksat alkoivat hiljaa
liikahdella, hiipiv�t salon sinipiiat kuusen alle. Eiv�t s�ik�ht�neet
pikku-velje�, hymyiliv�t h�nelle vain ja kiersiv�t valkoiset
k�sivartensa h�nen kaulaansa. Sinipiioista suloisin, jolla oli suuret,
kysyv�t sinisilm�t, katseli kauvan pikku-veljen silmiin. H�n kantoi
vienoja _Veronica_ kukkia pikku-veljen peitteeksi, ja kukkaset levisiv�t
ylt'ymp�ri, niin ett� koko maa kuusen alla oli sinisen� _Veronica_
kukista. Pikku-veli vain katseli sinipiikasta eik� arvannut, kuinka
vaarallista on katsella sinipiikasten silmiin. Ikip�iviksi ne
katseillaan kietovat ihmislapsen.
Aurinko oli jo korkealla taivaalla, kun pikku-veli her�si. H�nen
j�seni��n poltti ja p��t� kivisti. Melkein tiedotonna h�n kulki
eteenp�in, ei tiennyt minne, ei kysynyt kunne. Poissa olivat salon
sinipiikaset, mutta niit� pikku-veli yh� viel� etsi, ei v�litt�nyt en��
mets�riistasta, ei kysynyt kontion kotia. H�n kulki ja kulki eik�
huomannut mit��n, ennenkuin h�n seisoi melkein kotiportilla. H�n katsoi
oudoksuen taloa, ei tuntenut en�� kotiaan. Vasta kun �iti astui
portaille ja huusi pikku-velje� nimelt�, h�n tiesi olevansa kotona.
Previous Page
| Next Page
|
|