|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Ja kaikki toimet k�yv�t varmasti kuin hyvin voideltu koneisto ainakin.
Tohtori kuuluu jalojen yritysten johtokuntiin, Katri arvokkaiden
arpajaisten toimikuntiin, ja molemmat ovat j�senin� seuroissa, jotka
ansaitsevat kansalaisten kannatusta. Rouva Manner sanoo, ett� Katri ja
Pekka pit�v�t velvollisuutenaan uhrautua yhteishyv�n edest�.
Ja vaikka kaikki tiet�v�t, ett� Katri on t�ydellisempi kuin muut, ei h�n
ollenkaan mill��n tavalla pyri her�tt�m��n huomiota. Viimekin kes�n�,
kun kolmella nelj�s-osalla Helsingin naismaailmaa, leve�naamaisilla ja
kapeanaamaisilla, vaaleaverisill� ja tummaverisill�, oli aivan
samanmuotoiset hatut, joissa kaikissa t�rr�tti j�ykk� h�yhen pystyss�
toisella sivulla, oli Katrillakin juuri semmoinen hattu. Se oli vaisto,
joka neuvoi h�nt� tuommoisissa asioissa. H�n ymm�rsi ettei se ollut
muuta kun ep�miellytt�v�� huomion her�tt�mist� ja itsen�isyyden pyrint��
tuo, ett� muutamat panivat kaksi, toiset ei yht��n h�yhent� hattuunsa,
silloin kuin enemmist�ll� oli vain yksi h�yhen.
T�m� nyt oli vain pikku seikka, mutta semmoista se oli muissakin
seikoissa. Kun on t�ydellinen, niin on.
Katrin ja tohtori Salosen el�m�ss� ei ole tapahtunut mit��n erityisi�
muutoksia, eik� tule tapahtumaankaan, jos v�h�nk��n osaan ennustaa,
muuta kuin ett� perhe toivottavasti vuosien kuluessa kasvaa ja lis��ntyy
ja tulee jonkunmoisen mallirodun perustajaksi.
PIKKU-VELI
Pikku-veli oli noin kuuden jalan pituinen, tummatukkainen,
ruskeasilm�inen pohjalainen. Silm�t ne h�ness� enin vetiv�t huomiota
puoleensa. Ne olivat niin l�pin�kyv�n kirkkaat kuin salomaan l�hde, ja
tuntui kuin niiden katse olisi voinut tunkea syvemm�lle kuin muitten
ihmisten.
Pikku-veljell� oli kaksi "suurta velje�". Eih�n h�n muutoin tietysti
olisi ollutkaan pikku-veli. Suuret veljet olivat noin kymmenkunta vuotta
vanhempia kuin pikku-veli, molemmat professoreja, vanhempi vakinainen,
nuorempi ylim��r�inen. Heit� pidettiin yleens� neroina, ja
h�mm�stytt�v�n nopeasti he olivatkin saavuttaneet tiedemiesmaineen sek�
joutuneet yliopistoon t�ytt�m��n korkeimpia opinpaikkoja.
Mutta pikku-veli oli vain ylioppilas, vaikka h�n jo oli alun kolmannella
kymmenell�, eik� ollut ollenkaan toivoa, ett� h�nest� viel� pitkiin
aikoihin tulisikaan sen enemp��. Seh�n se juuri oli niin huolestuttavaa.
Milloinka pikku-veljest� koituisi mies?
Pikku-veli oli nuorin lapsi kodissa, niin perinpohjaisesti nuorin. Kun
h�n viel� tallusteli mekossa, puhuttiin jo ymp�ri Suomen suurten veljien
kyvyst� ja lahjoista. Heihin keskittyi kodissa koko huomio, kaikki
toiveet. Kuka olisi enn�tt�nyt ajatella pikku-velje�, joka ei edes
koulussa mill��n lailla her�tt�nyt huomiota. P�invastoin k�viv�t h�nen
lukunsa aina hiukan niin ja n�in, ja h�nell� oli kaikenlaisia muita
puuhia enemm�n kuin koulut�it�. H�nt� tuskin saattoi uskoa saman perheen
j�seneksi kuin suuret veljet, niin perin erilainen h�n oli. Se oli
todellakin huolestuttavaa.
Lupaaikoina se oikeastaan alkoi pikkuveljen el�m�. Silloin h�n p��si
metsiin ja kukkuloille pyssy olalla, tosi kauhuksi professoreille, jotka
eiv�t ikin� olleet pyssyyn koskettaneet ja tuskin saattoivat eroittaa
j�niksen peltopyyst�. Mutta metsiss� pikkuveli oli kotonaan. Siell� ei
kukaan h�nt� soimannut huolimattomaksi ja lapselliseksi, vaikka h�n
istuikin tuntikausia lammen rannalla ja muodosteli savipalloista
lumpeenkukkia ja Vellamon neitoja, tai vuoleskeli puupalasista j�niksi�
ja kettuja, joita h�n sitten joskus vei �idille tulijaisiksi, kun
mets�riistaa oli niukemmalta. Silloin �iti aina hymyili ja suuteli
pikku-veljen ruskettunutta poskea, mutta silmiss� oli huolestunut ilme,
sill� kovin lapsellinen oli pikku-veli eik� tuntunut koskaan kehittyv�n.
Pikku-veli huomasi aina �idin salaisen huolen, ja se koski h�neen niin
kipe�sti. Ei, ei h�nest� ollut muualla olijaksi kuin metsiss�.
Jo pienen� poikana h�n uneksi kauniita unelmia, kuinka h�n porolla
ajaisi Rastekaiselle niinkuin Sampo Lappelil' ja viel� kauvemmaksi
pohjoiseen, niin pitk�lle kuin aatos ulottui. Ja sinne h�nen mielens�
viel�kin paloi, sinne pohjoiseen, jossa on ikuinen hiljaisuus, ja jossa
revontulet �isin r�iskiv�t, ja aurinko laskee punaisemmassa purppurassa
kuin muualla.
Previous Page
| Next Page
|
|