|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 21
Seuraavana syksyn� h�n meni kihloihin maisteri Pekka Salosen kanssa,
joka oli taatusta kodista, ja jolla oli varma isilt� peritty kanta
kaikissa t�rkeiss� kysymyksiss�. H�nest� ei kenenk��n tarvinnut ep�ill�,
mit� h�n mahtoi arvella siit� tai siit� asiasta, ei edes h�nen
itsens�k��n.
Maisteri Salonen kosi suullisesti iltamassa ylioppilastalolla, mutta
Katri sanoi, ettei h�n voi mit��n vastata, ennenkuin h�n on kysynyt
mammalta.
Seuraavana p�iv�n� Pekka Salonen soitti rouva Mannerin ovella, ja rouva
itse tuli avaamaan. Ei virkkanut sanaakaan rouva, vaan puristi kauvan
Pekan k�tt� ja katsoi h�nt� silmiin. Pekasta tuntui ensin hiukan
nololta, sill� tottumaton kun oli, h�n ei oikein ymm�rt�nyt tarkoittiko
tuo my�nt�v�� vai kielt�v�� vastausta, mutta vihdoin virkahti rouva
liikutettuna:
"Katri odottaa sinua salissa, poikani."
Silloin Pekka tajusi. H�n astui rohkeasti saliin, syleili Katria ja
suuteli.
Ja nyt he olivat kihloissa, ensin salaisesti, kunnes sormukset ja
kihlakortit saatiin, ja sitten julkisesti.
Kihloissa he olivat kolme vuotta, sill� Pekan piti ensin joutua
tohtoriksi, ja Katrin piti k�yd� talouskoulua sek� saada my�t�j�isens�
valmiiksi, ja molempien heid�n piti oppia tuntemaan toisensa
perinpohjin. Rouva Manner sanoi, ett� se on _niin_ vaarallista, kun
nuoret menev�t naimisiin, tuntematta toisiaan perinpohjin, aivan
perinpohjin.
Ja koska Katri ja Pekka molemmat asuivat Helsingiss� ja tapasivat
toisensa joka p�iv� (klo 5--6 i.-p., sill� se sopi parhaiten maisterin
lukut�ihin n�hden), niin saattoihan sit� olla kihloissa vaikka kuinka
kauvan. Molemmat olivat erinomaisen hyvin kasvatettuja.
Kihlausajalla se vasta oikein todella alkoi se Katrin kirjallinen ty�,
sill� nyt h�n oli saanut aiheen, josta aina saattoi kirjoittaa,
nimitt�in itsens� ja Pekan. Siit�p� syyst� h�n julkaisikin jouluksi
ensim�isen tunnelmakokoelmansa nimelt� "Sinivuokkoja Suomen saloilta,
kokoellut Kirsti Kaisla."
Siin� h�n liikuttavasti ja runollisesti kuvasi kaikki kohtaukset itsens�
ja Pekan v�lill�. Se oli niin sanomattoman miellytt�v�� kaikille
tuttaville, kun niiss� heti paikalla saattoi tuntea Katrin ja Pekan, ja
siten jokainen oli tilaisuudessa osanotolla seuraamaan heid�n
tunteittensa eri kehitysasteita. Ja paitsi sit� Katrin tunnelmat loivat
Pekkaan perin uuden ja runollisen valon. Kuka olisi voinut arvata, ett�
kun Katri huokaili Pekalle: "Sin� sankarini suuri, kotkani kaunis ja
komea", Pekka siihen heti osasi vastata: "Sin� impyeni ihanin, nuortea,
notkea neitoni." Ei kukaan ihminen ennen ollut huomannut Pekassa mit��n
runollista, joka voisi innostuttaa kirjoittamaan monta sivua tunnelmia.
Mit�s ne kylm�t, v�linpit�m�tt�m�t ihmiset mit��n huomaisivat. Mutta
Katri huomasi.
Asian laita oli se, ett� Pekka tosin oli lyhyt ja paksu, mutta h�nell�
oli kihara tukka, ja se oli juuri Pekan tukka, josta Katrin runosuoni
sai yh� uutta ja uutta virvoketta. Pekka ei saanut leikkuuttaa tukkaansa
muuta kuin Katrin luvalla, ja se tuotti Katrille vilpit�nt� iloa, kun
vieraat ihmiset usein n�hdess��n Pekan kysyiv�t: "Kuka se on tuo
soittotaiteilija?" Pekka oli todellakin omituisen taiteellisen n�k�inen
noin pitk�tukkaisena. Kuka tahansa saattoi erehty�.
Vihdoin koitti sekin p�iv�, jolloin Pekan v�it�skirja valmistui ja
h�nest� tuli tohtori. Katri oli samaan aikaan enn�tt�nyt k�yd�
talouskoulunsa ja viel�p� kutomakoulunkin sek� julaissut toisen
kokoelmansa "Sinivuokkoja", joka loppui juuri siihen kohtaan, kun Pekka
tuo ensim�isen kappaleen valmista v�it�skirjaansa Katrille, ja Katri sen
johdosta ottaa kantelonsa, istuu Pekan jalkain juureen (Pekan h�n on
ensin asettanut istumaan sohvaan) ja antaa syd�mens� riemun kantelon
kielist� helist� maailmalle.
Sitten viettiv�t Katri ja Pekka h��ns�, vuokrasivat nelj� huonetta ja
keitti�n ja perustivat mallikodin, josta olisi mahdoton kenenk��n mit��n
muistuttaa. Siell� on kaikki juuri niinkuin saattoi otaksuakin. Salissa
on mustapuiset, punap��lliset huonekalut ja yhdess� nurkassa "ryhm�"
sellaista uutta tyyli�, s. o. mahognyn v�riseksi kiillotetusta koivusta
tehty p�yt� tuolineen, jotka ovat p��llystetyt suurikukkaisella
vihre�ll� sametilla. Sit� n�ytet��n erikseen vieraille ja huomautetaan,
kuinka ilahduttavan korkealle kannalle meid�n huonekaluteollisuus on
kohonnut, kun koivua osataan noin mainiosti v��rent -- tarkoitin
_jalostaa_, ett� kuka tahansa voi et��lt� katsoen luulla sit�
mahognyksi. Ruokasalissa on ruskeat, polttopiirroksilla koristetut
tuolit ja p�yt�. Katri itse on kuviot niihin polttanut, siten selv�sti
osoittaen, mit� hyv� tahto voi aikaansaada, vaikk'ei olekkaan taipumusta
piirustukseen tai muuhun taiteellisuuteen. Tohtorin kamari ja makuuhuone
ovat tietysti nekin juuri sellaiset kuin voitte arvata. Ei miss��n ole
mit��n h�iritsev��, ajatusta rasittavaa, kysymyksi� her�tt�v��. Sanalla
sanoen: mallikoti.
Previous Page
| Next Page
|
|