Hamlet by William. Spurious and doubtful works Shakespeare


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 64

KUNINGAS.
Niinp� niin.
Kun matkall' olit, kehuttiin sua paljon
Er��st� taidosta, joss' olet oiva.
Sen kuuli Hamlet; muut sun lahjas yhteen
Niin katehelliseks ei tehneet h�nt�
Kuin t�m� yksi, jolla, mielest�ni,
On kaikkein v�hin arvo.

LAERTES.
Mik� taito?

KUNINGAS.
Vaan nauha nuorukaisen hatussa,
Mut tarpeen sekin; kevyt, norja puku
On nuorelle, n�et, mit� vanhukselle
On turkit, vaipat, jotka terveytt�
Ja arvoisuutta lis��. -- Kuukaus sitten
Ylimys Normandiast' oli t��ll�.
Ma sodass' olen n�hnyt ranskalaisen;
H�n hyvin ratsastaa; mut tuopa mies
Ol' oikein noita: satulaan h�n juuttui
Ja teki hevollaan niin kummat temput, --
Kuin yht� luontoa ja ruumist' oisi
He olleet. Kaikki toiveeni h�n voitti:
En temppua ja liikett� ma saanut
Viel' aatelleeksi, kun jo h�n sen teki.

LAERTES.
Kuin? Normandiastako?

KUNINGAS.
Niin.

LAERTES.
Lamord,
Niin totta kuin ma el�n!

KUNINGAS.
Sama mies.

LAERTES.
Ma tunnen h�net hyvin, tosiaankin
H�n kansansa on kaunistus ja helmi.

KUNINGAS.
Sinusta mielens� h�n lausui, kiitti
Niin mestarilliseksi taitoasi
Ja ahkeruuttas k�ytt�� aseita,
Etenkin miekkasinta, ett� huusi:
Katsella kelpais, vertaises jos saisit.
H�n vannoi, ett� Ranskan miekkamiehill'
Ei ole pontta, v�ist��, ei silm��,
Jos kanssas yhtyisiv�t otteluun.
Tuo puhe kateen myrkyll� nyt t�ytti
Niin Hamletin, ett' anoi vaan ja toivoi
Pikaista palaamistas, jotta saisi
Sun kanssas kilpailla. Ja t�st� seuraa, --

LAERTES.
Niin, mit� siit� seuraa, sanokaa?

KUNINGAS.
Laertes, rakastitko is��si?
Vai oletko vain pelkk� murheen kuva,
Vain muoto ilman syd�nt�?

LAERTES.
Kuin niin?

KUNINGAS.
En luule, ett'et rakastanut is��s;
Mut tied�n, ett' on rakkaus ajan lapsi,
Ja tied�n kokemuksesta, ett' aika
Voi lauhduttaa sen kipin�t ja liekit.
N�et, lemmentulen sisustass' on syd�n
Tai karsi, joka himment�� sen valon;
Ei mill��n ole aina samaa voimaa;
Kun voima liiaks paisuu, pakahtuupi
Se kyllyydest��n. Mit� tahdot tehd�,
Sun t�ytyy tehd� oiti; tahto muuttuu,
Ja sill' on syit�, esteit' yht� monta
Kuin kielt�, k�tt�, seikkaa maailmassa.
N�in on tuo t�ytymys kuin turha huokaus, --
Mi huojentaissaan tuottaa haittaa vaan.
Mut, paiseen ytimeen. Kun Hamlet palaa,
Niin mit� teet, ett' is�s potkana
Ty�ss' enemm�n kuin sanoiss' ilmestyisit?

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 7:09