Hamlet by William. Spurious and doubtful works Shakespeare


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 62

PALVELIJA.
Merimiehi�; sanovat, ett� heill�
On teille kirjeit�.

HORATIO.
Tuo heid�t sis��n.
(Palvelija menee.)
Milt' ilman ��rilt� nyt terveisi�
Odottaa voisin, jos en Hamletilta?

(Merimiehi� tulee.)

ENS. MERIMIES.
Jumala teit� siunatkoon!

HORATIO.
Sua samoin.

ENS. MERIMIES.
Sen tekeekin H�n, jos hyv�ksi n�kee. T�ss� olisi kirje teille, hyv�
herra. Se on silt� l�hettil��lt�, jonka piti Englantiin matkustaa,
jos nimenne on Horatio, kuten minulle on sanottu.

HORATIO (lukee).
"Horatio, kun t�m�n kirjeen olet loppuun lukenut, niin toimita, ett�
n�m� miehet p��sev�t kuninkaan puheille; heill� on kirjeit� h�nelle.
Emme viel� olleet kahta p�iv�� merell� olleet, kun lujaksi varustettu
rosvolaiva rupesi meit� takaa ajamaan. Havaittuamme, ett� laivamme oli
huono purjehtimaan, ryhdyimme pakosta vastarintaan. Ottelussa iskin
kiinni heid�n laivaansa; samassa he p��stiv�t irti laivamme, ja min�
yksin j�in vangiksi. He ovat olleet laupiaita rosvoja minua kohtaan;
mutta he tiesiv�t mink� tekiv�t; min� olin heille oiva saalis. Laita,
ett� kuningas saa kirjeet, jotka h�nelle l�het�n, ja rienn� luokseni
kiireesti, niinkuin kuolemata pakenisit. Minulla on sanoja sulle
kuiskattavana, jotka saavat sinut myk�ksi, ja kuitenkin ne ovat
liiankin kevyit� asian painoon n�hden. N�m� kelpo pojat tuovat sinut
luokseni. Rosencrantz ja Gyldenstern jatkavat matkaansa Englantiin;
heist� on minulla paljon kerrottavaa sinulle. Voi hyvin!
Uskollinen yst�v�si Hamlet."

Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne,
Ja teen sen sit� kiireemmin, jott' oiti
Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi.

(Menev�t.)


Seitsem�s kohtaus.

Toinen huone linnassa.
(Kuningas ja Laertes tulevat.)

KUNINGAS.
Nyt tuntosi kai syytt�m�ks mun my�nt��.
Ja syd�mmees mun yst�v�n� suljet.
Kun omin korvin kuullut olet, ett�
Se mies, jok' armaan is�s hengilt' otti,
Mun henke�ni v�ijyi.

LAERTES.
Selv�� tuo;
Mut miks lainvoimall' ette rangaisseet
Noin painavia hengenrikoksia,
Kun turvanne ja �lynne ja kaikki
Kehoitti siihen?

KUNINGAS.
Kahdestakin syyst�,
Jotk' ehk� sinust' ovat liian heikot,
Vaan vahvat mulle. Kuningatar, �itins',
El��pi h�nen katseistaan; ja min� --
Se onneksiko lie vai turmioksi --
Niin �itiin syd�mmin ja mielin kiinnyn,
Ett' ilman h�nt� oisin niinkuin t�hti,
Mi radaltansa luistaa. Toinen syy,
Jok' est�� mua julkisyytoksista,
On rahvaskansan suuri rakkaus h�neen;
Se suosiollaan h�nen syyns� peitt��
Ja viat k��nt�� ansioiks, kuin l�hde,
Mi kiveks muuttaa puun. N�in nuoleni,
Noin vinhaan tuuleen liian kevyin�,
Takaisin olis kaareen k��ntyneet
Ja j��neet m��r�n p��h�n sattumatta.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 3:13