Hamlet by William. Spurious and doubtful works Shakespeare


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 52

KUNINGATAR.
Jos sanat henke�, henki el�m�t�,
Niin, usko pois, ei el�m�t� mulla
Sun sanojasi ulos hengitt��.

HAMLET.
Ma vied��n Englantiin, sen tied�ttenh�n?

KUNINGATAR.
Ah! sen ma unhotin. Niin p��t�s on.

HAMLET.
Lukitut kirjeet on; ja kumppanini,
Nuo molemmat, joit' uskon niinkuin kyit�,
Ty�n toimittavat, luovat tien ja viev�t
Mun konnuuteen. No, menk��n! Sep� sutkaus,
Jos miinaajan veis oma ruutins' ilmaan!
Kovalta ottaa, jos en kaiva vaaksaa
Ma syvemm�lle heid�n ruutisuontaan
Ja paiskaa heit� kuuhun. Ihanaa,
Kun yhdess' ottelee kaks kavalaa! --
Tuo miesi mulle kiireen antaa;
Vien l�hihuoneesen sen ihravatsan.
Hyv�sti, �iti! -- Salaneuvos t��
Nyt hiljaa, vait on, aivan sanatonna,
Se vanha narri, l�rp�kk� ja konna.
Nyt matkaan, hyv� herra; teist� tahdon
Ma joutuun p��st�. -- Hyv�� y�t�, �iti!

(Menev�t eri haaralle: Hamlet laahaten per�ss��n Poloniusta.)




NELJ�S N�YT�S.


Ensimm�inen kohtaus.

Huone linnassa.
(Kuningas, kuningatar, Rosencrantz
ja Gyldenstern tulevat.)

KUNINGAS.
Nuo syv�t huokaukset mielt' ei vailla;
Syy ilmaiskaa, se t�ytyy meid�n tiet��.
Miss' ompi poikanne?

KUNINGATAR.
Hetkeksi meid�t yksin j�tt�k��. --
(Rosencrantz ja Gyldenstern menev�t.)
Voi, puolisoni, mit� n�in t�n' y�n�!

KUNINGAS.
No, mit�, Gertrud? Kuink' on Hamletin?

KUNINGATAR.
H�n riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky,
Kun vallast' ottelee ne. Verhon takaa
Kun ��nt� kuuli, veti raivop�iss��n
H�n maalle miekkansa, huus: "rotta! rotta!"
Ja hulluutensa vimmassa n�in tappoi
Tuon vanhan kelpo miehen.

KUNINGAS.
Julma teko!
Siell' olless' olis meid�n samoin k�ynyt.
Vapaana kaikkia h�n vaarall' uhkaa,
Teit' itse�nne, meit�, joka miest�.
Voi! ken nyt vastaa tuosta verity�st�?
Syyn saamme me, me, jonka oisi tullut
Sitoa, vangita ja seurast' est��
Tuo hullu mies. Mut rakkautemme oli
Niin suur', ett'emme n�hneet mit� piti,
Vaan, niinkuin pahantaudin saastuttama,
Salaten sit�, sen vaan annoimme
Kuluttaa elon ydint�. Miss' on h�n?

KUNINGATAR.
Pois murhatun h�n ruumista nyt raastaa;
N�in hulluutensa, niinkuin kultajyv�
Halvemman malmisuonen keskell�,
Viel' loistaa puhtaana: h�n itkee ty�t��n.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 21st Dec 2025, 7:41