|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
KUNINGAS.
Liiaksikin totta!
Se puhe tuimast' omaantuntoon sattui!
Ruseella kaunistettu porton poski
Ei, keinoon katsoin, h�ijymp' ole kuin
Makeitten sanain suhteen minun ty�ni.
Voi, taakkaa raskasta!
POLONIUS.
H�n tulee; piiloon, herra kuningas.
(Kuningas ja Polonius poistuvat.)
(Hamlet tulee.)
HAMLET.
Ollako vai ei olla, siin� pulma:
Jalompaa onko hengen k�rsi�
Kaikk' inhan onnen iskut sek� nuolet
Vai k�yd� miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? -- Kuolla, -- nukkua,
Ei muuta; -- luulla, uness' ett� p��ttyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinn�t, -- se loppu hartaast'
Ois halattava. Kuolla, nukkua: --
Nukkua! kenties uneksia? -- siin�
Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne elon kurjuutta niin pitkitt�v�t.
Ken k�rsis ajan ilkkua ja vitsaa,
Hyl�tyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,
V��ryytt� sortajan, lain v��nnellyst�,
Virastolt' ylpeit� ja potkuja,
Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehd�
Vois el�m�st��n? Ken nuo haitat k�rsis
Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,
Jos pelko, mit� tulee kuolon maassa, --
Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi
Palaja yksk��n, -- niin ei huumais mielt�,
Ett' ennen k�rsimme n�� tietyt vaivat,
Kuin uusiin rienn�mme, joit' emme tunne?
N�in pelkureiks meit' omatunto saattaa,
Ja p��t�ksemme luonnonraittiin muodon
Mietinn�n kalvas karva sairaaks muuttaa,
Ja innokkaat ja ytimekk��t hankkeet
Uraltaan luistavat tuost' arvelusta
Ja teon nimen kadottavat. -- Vaiti!
Ihana Ophelia! -- Nainen, sulje
Rukouksiisi rikokseni kaikki.
OPHELIA.
Kuin voitte, prinssi, monest' ajasta?
HAMLET.
N�yr�sti kiit�n; hyvin, hyvin, hyvin.
OPHELIA.
Sain muistoja ma teilt�, prinssi hyv�,
Jotk' aikeess' olin aikaa teille j�tt��;
Ne ottakaa, ma pyyd�n.
HAMLET.
En, en suinkaan;
En koskaan teille mit��n antanut.
OPHELIA.
Kyll' annoitte, sen hyvin muistanette,
Ja lis�ks sanoilla niin viehkeill', ett�
Niist' arvo lahjan karttui; pois ne viek��,
On tuoksu niist� mennyt; rikkaat lahjat,
Jalolle luontehelle k�yhiks muuttuu,
Kun rakkautta antajalta puuttuu.
Kas, tuossa, hyv� prinssi.
HAMLET.
Ha, ha, oletteko sive�?
OPHELIA.
Prinssi!
Previous Page
| Next Page
|
|