Hamlet by William. Spurious and doubtful works Shakespeare


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 16

HAAMU.
Se sukurutsa, haurelias peto,
�lyns� tenholla ja konnan-taidollaan,
(Kirottu �ly tuo ja taito, joilla
Noin voimaa vietell�!) sai puolisoni --
Tuon tekopuhtaan -- riettaan himon helmaan.
Oi, Hamlet, mik� lankeemus ja petos!
Mua kohtaan, jonka rakkaus niin puhdas,
Ett' aina vihkivalan kanssa kulki
Se k�sityksin; ja noin aleta
Tuon hylyn pariin, joka lahjoiltansa
Mun suhteeni on vaivainen!
Mut niinkuin siveys ei koskaan horju,
Vaikk' irstaus sit� kiehtois taivaan-kaunein,
Samaten himo, helmoiss' enkelinkin,
Vuoteeseen taivahaiseen kyll�styy,
Ja vainun saapi haaskasta.
Mut, vait! On niinkuin tuntuis aamun henki.
Siis lyhyeen: kun puistoss' iltapuolla
Ma tavan mukaan nukuin, hiipi set�s
Mun turvattoman p��lle, pullossa
Kirotun villikaalin mehua,
Ja valoi korvieni soliin tuota
Pitali-nestett�, joll' ihmisvereen
Niin vihollinen vaikutus on, ett�
Se, nopeaan kuin elohopea,
Kaikk' ihmisruumiin aukot, solat kiert��,
Ja �kki�, kuin hapan aine maidon,
Verenkin kirkkahan ja terveen hyyt��
Ja kokoon juoksuttaa. Niin k�vi mun;
�kisti ruohtui, niinkuin Latsaruksen,
Pahoille, ilke'ille ruville
Sile�, puhdas ihoni.
N�in multa, nukkuvalta, veli ry�sti
Kerrassaan hengen, kruunun, vaimon; tappoi
Mun synnin helmaan, Herran ehtoollista
Ja rippi� ja voitelua vailla,
Ja valmistumatonna tilille
Mun ty�nsi, synnit kaikki hartioilla.
O, julmaa, julmaa, ylen m��rin julmaa!
Jos syd�n sull' on, �l� k�rsi tuota,
�l' anna Tanskan valtavuoteen tulla
Himoisen, hauraan sukurutsan k�siin.
Vaan, miten teetkin ty�s, s� sieluasi
Vain �l� tahraa, �idillesi �l�
S� kosta: taivas h�nt� rangaiskoon,
Ja okaat, poveen k�tkeyneet, siell�
Kirvellen pistelk��t. Nyt hyv�sti!
Jo kiiltomato huoment' ennustaa,
Sen valo tehoton jo vaalistuupi.
Hyv�sti, Hamlet, hyv�sti! Mua muista!

(Katoaa.)

HAMLET.
Kaikk' ilman vallat! Maa! Ja mit� viel�?
Kutsunko hornan my�s? Hyi! -- Kest�, syd�n!
Koht' �lk�� vanhetko, te j�nteet! J�yk�ks,
Mun ruumiini! -- "Mua muista!" Henki raukka,
Sen teen, niin kauan kuin vaan muisto s�ilyy
T�ss' sekavassa kallossa. Sun muistan!
Pois muistokirjastani pyyhin kaikki
Katalat, tyhm�t lorut, kaikki kaavat,
Kaikk' oppilauseet, entisyyden j�ljet,
Joit' ahkeruus ja nuoruus siihen piirsi,
Ja sinun k�skys yksin��n ma suljen
Ajuni kirjaan, h�mm�stym�t�nn�
Halvempiin aineisin; niin, jumal' auta!
Voi sua, viheli�inen nainen!
Sua, konna, naurusuu ja h�ijy konna!
Esille kirja! -- Muistoon t�ytyy panna,
Ett' ihminen voi nauraa, yh� nauraa,
Ja sent��n olla konna; tied�n varmaan,
Ett' ainakin niin Tanskassa on laita.

(Kirjoittaa.)

Siin' olet, set�! -- Toimeen! Tunnussana
Se kuuluu: "hyv�st', hyv�sti, mua muista."
Sen olen vannonut.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 2nd May 2025, 6:38